Oi miten ne vuodet ovatkaan
kuluneet nopeasti, ainakin näin
jälkikäteen ajateltuna.
Huomena Miihkali on 18v.
Siitä on ihan hetki, kun mie olin
kuin tuo veistoksen äiti
ja poika oli noin pieni...
Nyt hän on minua paljon pidempi.
Mutta sujuvasti poika yhä
laittaa ihanasti päänsä
miun olkapäälle, aina välillä
ja tulee silitettäväksi,
kuin silloin ihan pienenä.
Tai koppaa haliin äitinsä.
Esikoinen halaa ja sanoo
höpsöksi äitiksi,
joka tarkoittaa: olet rakas. =)
Nuorin halii aamuin, illoin
ja siinä välilläkin. =)
Ja mie halin heitä ohimennen.
Sydän pakahtuu teidän kanssanne
ylpeydestä. Voi miun kolme rakastani.
Aarteista arvokkaimmat.
Mun lapset.
Muistanko vaan sanoa
sen teille tarpeeksi useasti
että olette rakkaita?
.
12 kommenttia:
Sinulla onkin upeat lapset! Jotenkin arvasin, että lapsesi käyttäytyisivät juuri noin. Välillä tulevat paijattavaksi ja halattavaksi.
Sinulla onkin syytä olla ylpeä noin upeista lapsista; äitiinsä tulleita.
Voi Hipi-SS!
*hymyilee*
Mulla on ollut onni matkassani.
Mun lapset ovat onnenmurusiani. =)
Nyt minulla soi loppupäivän "Nousee päivä" päässäni. Ihana laulu, joka tuli mieleen kirjoituksestasi :)
"Muistaa sen tytön pienen voinhan,
muistaa sen pojan pienen voin,
milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin?
Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pojan tulleen niin.
Eilenhän vielä kanssaan leikittiin."
"Nousee päivä
laskee päivä
Kiitää vuodet niin
Siemen niin pian maasta kasvaa
Auringonkukaks silmissäin..."
Niin se on, Ipi. =)
Se on juuri niin...
Tekstistä tuli liikuttunut olo... lapset ovat ihmeellisiä, ei heitä oikein voi ansiokseenkaan laskea, kun ovat ihania --- ehkä kiittää onneaan, ettei ole kovin sattunut heitä pilaamaan. Hauska kuulla, että isotkin pojat vielä kelpuuttavat äidin hellyyttä. Ehkä minunkin sitten... yritän nyt välillä halata vähän varastoonkin, ihan kaiken varalta :-).
Niin se aikaa kiitää kuin siivillä erityisesti lapsia ajatellessa. Moni muu matkalta unohtuu, mutta lapsistaan muistaa niin paljon ihania juttuja. Ja he ovat aina niin lähellä vaikka olisivatkin kaukana...
Minä tässä jo työstän haikeuttani, kun esikoinen tuntuu asettuvan kovin kauas kaukaisen avokkinsa kanssa.
Marikki
Lapset ovat rakkaita olentoja.
Kaikki erilaisia.
Olet oikeassa, ei heidän oloaan voi lukea omaksi ansiokseen.
He ovat jokainen lahjoja elämältä.
Ja jokainen heistä -niin kuin meistäkin-
on omia persoonia.
Mutta paljon kodin esimerkki vaikuttaa...
Sen tietää itse itsestään.
Tuokin on totta, että on onni, etteivät
omat negatiivisuudet välttämättä
tartu lapsiin, jos esim pitää huolen siitä, ettei tuputa omia ennakkoluulojaan tms lapsilleen...
Lapset imevät sen kaiken itseensä.
Ihan huomaamatta olen miekin antanut omien mielipiteideni
vaikuttaa lapsiini.
Huomaan -noloissani- heillä samoja mielipiteitä joistakin asioista.
Mutta onneksi heillä on ihan hyvä oma päättelykyky
ja osaavat olla asioista eri mieltäkin.
Perustaa itse omat mielipiteensä. =)
Kaikki miun mielipiteeni nimittäin eivät ole
välttämättä oikein... =)
Inkivääri
Oi, otan osaa mietteisiisi...
Miunkin esikoinen on nyt reilun kuukauden
harjoitellut itsenäisyyttä.
Mutta tullut pyykkipinon kera koti-kotiin viikonloppuina. =)
Muistan, kun esikoinen sanoi pienenä,
että hänelle koti
on turvapaikka.
Turva maailmaa vastaan.
Olen onnellinen, jos hänellä on ollut
kodista sellainen tunne.
Vaikka en fyysistä kotia heille saanutkaan...
Niin olen sentään luonut kodin ilmapiirin
näihin vuokrakasarmiasumuksiimme.
Silloin,
en ole aivan epäonnistunut
ihmisenä
ja äitinä...
Kauniisti sanoit ja kaunis on tuo reliefikin kuvassa. Lasten kasvusta huomaa myös oman vanhenemisensa. Huomaa, etten olekaan enää mikään tytönhupakko kuten vielä eilen luulin.
Minäkin ihmeissäni katselen minulle rakkaita nuoria miehiä joita vasta äsken hoivasin, vaippaa vaihdoin ja uneen lauloin. Onneksi he kutsuvat minua ikinuoreksi, se harha ilmeisesti tarttuu. :o)
Kaksoseni, vanhimmat lapseni täyttivät 18 v. syyskuussa. He ovat ihania, nuoria aikuisia. Nuorimmaiseni on vuoden,mutta pian hänkin on aikuinen. Aika kuluu niin nopeaa.
Kaunis kuva, sykähdyttävä teksti. Lapset ovat elämän lahja.
Olipa liikuttava teksti, Ihan tulee kyynel silmään.
Lapset ovat lahja!
Onnittelut aikuiselle pojallesi!
Savisuti
Niin he ihmeesti kasvavat..
-Ja sää kyllä oletkin vallan ikinuori. =)
Annica
Oi. =)
Siulla on lapsia eri ikäkausilta. =)
Sekin on suurta onnea. =)
Ja ajasta:
Lapsena ja nuorena sitä tuntui
ettei aika kulu millään
Mutta kun tulee vanhemmaksi, huomaa ajan kuluvan liiankin nopeasti.
Sivuaskel
Kiitoksia. =)
He ovat. Lahjoista suurimmat.
Lisbetti
Kiitos.
-Ja pojan puolestakin kiitoksia. =)
Lähetä kommentti