Puhelimen asetuksissa on aikalailla turhaa.
Muistissa nimiä ja numeroita, joita ei koskaan tarvita.
En soita niihin numeroihin.
En laita viestejä.
Niistä numeroista ei myöskään minulle tule puheluita,
eikä mitään viestejä.
Ehkä ne numerot ovat olleet olemassa ja asetuksissa ja
sim-kortissani jo vuosia.
Ja tottumuksen voimalla pidän ne puhelimen muistissa
edelleen. En uskalla repäistä, ja poistaa niitä numeroita,
vaikka itse puhelimen ulkokuori vaihtuisi.
Olen kyllä joitakin numeroita poistanut. Ikuisiksi ajoiksi.
-Ne nimet ja numerot olen poistanut myös elämästäni.
Enkä koskaan enää toivokaan niistä numeroista saavani mitään viestejä.
Jotkut numerot taas, olen tuskaa sydämessäni tuntien hävittänyt,
ajatellen, että se oli itselleni parhaaksi...
Jotkut numerot ovat olemassa siksi, JOS vaikka jonakin päivänä niitä tarvittaisi.
Ne ovat hätänumeroita, sen virallisen hätänumeron kumppaneita.
Mutta jotkin numerot, vaikka niiden omistajien kanssa ei olisi aikoihin ollut
missään tekemisissä, ovat jotenkin muuten tärkeitä.
Niitä ei henno hävittää. Deletoida...
Ne numerot ja sanat merkitsevät vielä jotain.
Sitä kai toivoo sydämessään, että joskus kuulisi niistä numeroista jotakin.
Heräämisen merkin?
Vähennänkö puhelimen taakkaa ja muistia, ja poistan roikkumasta
nuo nukkuvat numerot?
Silloin tosin puhelimeeni ei jää montaakaan numeroa.
Vai pitääkö antaa niille uinuville numeroille vielä tilaisuus?
Josko ne joskus heräisivät?
Sittenkin...
