
Kun muutimme tänne heinäkuussa,
oli näkymä huvimajalle tällainen.

Lehdet tippuivat ja saapui syys...

Ja tänään näytti tältä.



Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6 kommenttia:
Kesä, taikka syys tai talvi...aina yhtä kauniit näkymät. Hinolla näköalapaikalla asutte. :)
Tarjuska =)
Niin.
Tai oikeasti tua näkymä on meidän lähimmältä bussipysäkiltäpäin. =)
Mutta kaunis näkymä se on. =)
Tarvii keväällä kuvata se puuttuva vuodenaika. =)
Olen enemmän kevät-keesäihminen, kun viluttaa, mutta kuvista pidän eniten tuosta syksystä. Siinä on jotain mystistä. Melkein odottaa viikinkilaivan lipuvan harmaudesta...
Myy
Siitä kuvasta miekin pidän kovasti.
Se on Miihkalin kuvaama... =)
Minusta tuo talvikuva on kaunein. Syyskuva on jotenkin surullinen... Hyviä ovat kaikki!
Kiitos Salka!
Talvikuva on tosiaan valoisin.
Kesäkuvaakin valoisampi.
Miten sattunutkin pilvinen päivä kesäkuvalle. =)
Lähetä kommentti