19.5.2016

Asuntoesittely ja pikakosinta








Niin kauan kuin pihassa on linnunpönttöjä ollut, 
ovat tiaiset ja kirjosiepot kilpailleet samoista 
pöntöistä. Niin taas tänäkin keväänä. 

Muutama viikko takaperin havaitsimme sinitiaisen vallanneen 
tämän pöntön ja pihassa oli rauha ja muissa pöntöissä muita 
tiaisia ja kaksoispöntössä jopa varpusia. 
Viinilaatikosta tehdyssä pöntössä ainakin käväisi 
varpusia tai sitten se toimii vain niiden suuren 
ja alati puhua pulisevan suvun yömajana.

Eräänä aamuna pihalla puuhaillessani kuulostelin
linnunlaulua, joka tuntui kuuluvan sinitiaisen pöntöltä. 
Siellähän oli pöntönvaltaaja kirjosieppo itse 
lurittelemassa ja kultaa pönttöä katsastamaan 
odottelemassa. 
Niin siepot aina tekevät.
Toisilta pöntön valtaavat.

Jos ne olisivat ihmisiä, 
ne vain muuttaisivat tussilla nimikyltin tiedot 
ulko-ovessa, heittäisivät muutaman edellisen 
asukkaan huonekalun pihalle, pitäisivät loput itse 
ja asettuisivat virnistellen ilman omantunnon 
häivää sohvalle telkkaa katsomaan.

Herra sieppo lauloi kovaan ääneen kaihoisasti, 
hypellen rauhattomana koivun oksalta toiselle 
kuin malttamaton asuntoesittelijä kuralammikkoisella 
pihamaalla, kun asunnonkatsojat ovat 
myöhässä tai eksyksissä. 



Asunto- ja treffi-ilmoituksen mainostaminen laulaen 
tuntui tuottaneenkin jonkin ajan kuluttua tulosta, 
sillä jostain paikalle pyrähti tyttökirjosieppo. 

- No mutta hei! Tule heti katsomaan mun kämppää!  
hihkui poikasieppo pikarakastuneena ja kipaisi 
nopeasti hämäräperäisin keinoin itselleen 
valtaamansa yksiön ovesta sisään. 

- Tänne näin! Seuraa mua! Peremmälle! 



Neito seurasi vaitonaisena perässä, empien hetken aikaa ovella, 
tarkastellen olisiko siellä kaikkea sitä mitä tyttökirjosiepon 
mieli halajaa. Pian sekin astui yksiöön peremmälle. 



Mutta oliko asunto kuitenkin niin pieni että
jotta neito pääsisi kunnolla tutkimaan paikkoja, 
piti uroksen lennähtää pihalle pää kallellaan sydän 
pamppaillen odottelemaan. 

- Mitähän neito tykkää!?!? 

Innoissaan poikamies alkoi hypellä oksalta oksalle 
mutta aivan hipihiljaa, varoen päästämästä ääntäkään. 
Sisimmässään se varmasti hihkui äänettömästi:

- Jes! Jee, jee, jee!


Pian tyttökirjosieppo ilmestyikin ulos ja nyökkäili
vaitonaisena, kuin poissaolevana. 

- Mitä pidit? Mitä pidit? Mitä pidit?
hihkui ylpeä poikalintu. 

- Olihan se ihan kiva... 

- Ihanaa! Sit perustetaan perhe ja sä jäät kuutosten 
kotiäidiksi ja mä lähden kavereiden kans takaisin 
keskieurooppaan ja... No hei minne sä nyt menet? 

- Kiitti mutta taidan jatkaa etsimistä! Moi! 
ja niin neito oli poissa.  

- Mutta kun mä ihast... rakast... mutta... Plääh! 
Poikalintu mietti sekunnin, nollasi tilanteen ja 
laittoi haun uudelleen päälle vihellellen.

-  Halojaa! Tulkaa katsomaan! Poikamies ja kämppä 
vapaana! Vietä kesä kanssani perisuomalaisen 
punaisen talon naapurissa! La la lallallaaa!



Niinpä poikamieheksi vielä toistaiseksi itsensä tituleeraava 
herra sieppo jäi edelleen lauleskelemaan uuden talonsa
edustalle, väliin kauniisti, väliin tiukempaan sävyyn kuin suohon 
sinitiaista laulaakseen, joka yritti toisinaan turhaan palailla 
entiselle kämpälleen.

Sieppo lauloi kaihoisasti aamulla,
päivällä ja vielä leppeässä alkukesän 
illassakin unelmoiden tyttökirjosieposta Suomen kesässä. 





10 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Voi ihana mikä postus♥♥

Una kirjoitti...

=D Kiitos Hannele!

Sarin kotona kirjoitti...

Ihana postaus!
Lintujen elämää on mukava seurata!

Una kirjoitti...

Kiitos Sari. =)

Niinpä... =)

Heli V. - Feminine Soliloquies kirjoitti...

Oi, mikä tarina! Ihana <3. Kyllä hiukan jäi murehdituttamaan yksinäisen poikamiehen kohtalo :o...

Una kirjoitti...

Hih! Mie kyllä luulen että se viliskantti on vienyt kämpilleen jo uusia tyttöystäväehdokkaita ja joku on jo ollut mahdollisesti vaimomatskua... :)

Between kirjoitti...

Olipa herkullinen tarina, kiitos!
Meillä asustaa yhdessä pöntössä kirjosieppoja, joiden elämää tikka käy jatkuvasti häiritsemässä. Alapihan yli tapahtuu alituiseen lentoja, joissa tikkaa häädetään oikein urakalla.

Una kirjoitti...

Kiitos. =)

Mutta voih eih, käpytikka? Sellaisia meilläkin on riesana.
Eräänä kesänä miunun nähteni, raastoi käpytikka sinitiaisenpoikasen pesäpöntöstä... =( Vaikka pöntöissä on metallireunus suojana juuri tikkaa varten, ne vaan yksinkertaisesti kurkistavat pöntön reijästä sisään ja kiskaisevat poikasen nokkaansa. Lopun arvaat... =(
Ne käyttävät pikkulintujen pesäpönttöjä pikaruokabaareina,
ja ruokkivat niin omia poikasiaan. =(
Se on niin väärin!

Meillä tikan/tikkojen kulkureitti kulkee juuri yhden pesäpöntön kautta ja liian usein pysähtyvät kurkistelemaan pikkulintujen pöntön reijästä sisään.

Youtubesta löytyy muutama pönttökameralla jne kuvattu otos siitä kuinka käpytikka sieppaa pöntöstä pikkulinnun. =((((

Jokaisessa paratiisissa on oma pahiksensa. =(

Leila Kastelli kirjoitti...

Ihana tarina! Näinhän se menee. Minua surettaa, kun en uskaltanut enää pönttöä laittaa pihakoivuun. Vakituinen kirjosieppo nyt etsii asuntoa. Kissa-ryökäle häiritsee lintuja koko ajan ja vahtii pöntön vieressä. Olen yrittänyt löytää pöntöille paikkoja, mihin kissa ei pääsisi.

Una kirjoitti...

Kiitos Leila. ❤️

Nyt taitaa meidän sieppopojalla olla jo vaimo. Nyt se nahistelee kilpakosijoiden kanssa....