21.10.2010

Pehmennystä pimeydelle

...



Mietin
miltä nyt näyttäisit
jos joskus tapaisimme
On niin kauan siitä
kun toisiamme rakastimme
Kai me jotenkin tietäisimme 




Ei kai
niin montaa vuotta 
voi noin vain unohtaa
Kävellä kadulla vastaan
sitä entistä rakkauttaan 
Vain olkapäitään kohauttaa






-Una Reinman-

 

 

 

...

 

11 kommenttia:

  1. Kyllä kynttilävarsatot täyttyvät vauhdilla aina kun on saanut edelliset kynttilät poltettua....;)
    Nyt niitä kuluu ja kuuluu niin ollakin!

    Ihania kynttilänvaloiltoja sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kommentoin omalla runollani;
    Yksinäisyys mistä
    se tulee
    yön hetki hiljainen
    niin hiljainen että
    kuulet vain sydämen
    sykkeen
    käsi tyhjää hamuaa
    etsii sydäntä toista
    syliä lämpimää
    tyhjät hiljaiset huoneeet
    askeleet yksinäisyyden
    kaipuun myötä se tulee
    ei yksin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Hanna!

    Niin niitä kuluu, joka ikinen ilta...

    Siullekin, kiitos, onnellisia hetkisiä ja valaistumisia. =)





    Kiitos Ari =)

    Tuo oli kaunis, herkkä ja
    niin todellinen runo...

    *lukee sen yhä uudelleen...*

    VastaaPoista
  4. Kylläpä vain voi, vaikka muistaisikin.
    Se on oikeastaan aika helpottavaa.
    Ainakin jos vertaa tunteeseen kun yllättäen törmää ensirakkauteen ruokakaupan hyllyjen välissä.
    Ja juuri sinä päivänä kun tukka jäi kampaamatta ja tuulipuku päälle.

    Sinun runoissasi on usein ripaus ilkikurisuutta!
    Juuri sopivana annoksena, kuin mausteena joka kruunaa maun.

    VastaaPoista
  5. Oi kiitos kiltti MK =)

    Ei sitä tiedä,
    kohauttaisiko edes olkapäitään
    vai sulkisiko ihan tiukasti silmänsä ohi juostessansa! =)

    VastaaPoista
  6. Valo valaisee pimeässä kulkijaa,
    näyttää vastaantulleen entisen rakkaan..
    sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen,
    kättäsi lämmintä puristaa saan?
    Silmissä sama katse, joista tunnistan.
    Eihän me ollakkaan yksin,
    vaan kaksin kuljemme elämäntietä!

    VastaaPoista
  7. Kaunista!

    Lempeällä ajatuksella, teekupposen ääreltä ja kynttilöitä poltellen,
    Hannah

    VastaaPoista
  8. Kuva ja runo täydentävät toisiaan..
    aina on mahdollisuus ja syttyminen valoon..
    Kaunista..

    VastaaPoista
  9. Ihana jatko tarinalle, Anna. =)
    Lämmin ja lempeä. Kiitos siitä. =)



    Hannah on varautunut hyvin syysiltaa viettämään. =)
    Juuri sopivasti.
    Kaunista illanjatkoa siulle. =)


    Hanne: Hani näki kuvan tuossa äsken ja tokaisi että tuo kuvatekstini ei pidä paikkaansa,
    ne kynttilät kuulema vähenee meillä
    kun illat pimenevät! =)

    Saa aina olla uusia ostamassa... =)))


    Siullekin kaunista iltaa. =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥