21.10.2010

Pehmennystä pimeydelle

...



Mietin
miltä nyt näyttäisit
jos joskus tapaisimme
On niin kauan siitä
kun toisiamme rakastimme
Kai me jotenkin tietäisimme 




Ei kai
niin montaa vuotta 
voi noin vain unohtaa
Kävellä kadulla vastaan
sitä entistä rakkauttaan 
Vain olkapäitään kohauttaa






-Una Reinman-

 

 

 

...

 

11 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Kyllä kynttilävarsatot täyttyvät vauhdilla aina kun on saanut edelliset kynttilät poltettua....;)
Nyt niitä kuluu ja kuuluu niin ollakin!

Ihania kynttilänvaloiltoja sinulle!

Ari kirjoitti...

Kommentoin omalla runollani;
Yksinäisyys mistä
se tulee
yön hetki hiljainen
niin hiljainen että
kuulet vain sydämen
sykkeen
käsi tyhjää hamuaa
etsii sydäntä toista
syliä lämpimää
tyhjät hiljaiset huoneeet
askeleet yksinäisyyden
kaipuun myötä se tulee
ei yksin.

Una kirjoitti...

Kiitos Hanna!

Niin niitä kuluu, joka ikinen ilta...

Siullekin, kiitos, onnellisia hetkisiä ja valaistumisia. =)





Kiitos Ari =)

Tuo oli kaunis, herkkä ja
niin todellinen runo...

*lukee sen yhä uudelleen...*

Mk kirjoitti...

Kylläpä vain voi, vaikka muistaisikin.
Se on oikeastaan aika helpottavaa.
Ainakin jos vertaa tunteeseen kun yllättäen törmää ensirakkauteen ruokakaupan hyllyjen välissä.
Ja juuri sinä päivänä kun tukka jäi kampaamatta ja tuulipuku päälle.

Sinun runoissasi on usein ripaus ilkikurisuutta!
Juuri sopivana annoksena, kuin mausteena joka kruunaa maun.

Una kirjoitti...

Oi kiitos kiltti MK =)

Ei sitä tiedä,
kohauttaisiko edes olkapäitään
vai sulkisiko ihan tiukasti silmänsä ohi juostessansa! =)

Anna kirjoitti...

Valo valaisee pimeässä kulkijaa,
näyttää vastaantulleen entisen rakkaan..
sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen,
kättäsi lämmintä puristaa saan?
Silmissä sama katse, joista tunnistan.
Eihän me ollakkaan yksin,
vaan kaksin kuljemme elämäntietä!

Hannah kirjoitti...

Kaunista!

Lempeällä ajatuksella, teekupposen ääreltä ja kynttilöitä poltellen,
Hannah

hanne kirjoitti...

Kuva ja runo täydentävät toisiaan..
aina on mahdollisuus ja syttyminen valoon..
Kaunista..

Una kirjoitti...

Ihana jatko tarinalle, Anna. =)
Lämmin ja lempeä. Kiitos siitä. =)



Hannah on varautunut hyvin syysiltaa viettämään. =)
Juuri sopivasti.
Kaunista illanjatkoa siulle. =)


Hanne: Hani näki kuvan tuossa äsken ja tokaisi että tuo kuvatekstini ei pidä paikkaansa,
ne kynttilät kuulema vähenee meillä
kun illat pimenevät! =)

Saa aina olla uusia ostamassa... =)))


Siullekin kaunista iltaa. =)

Sarppu kirjoitti...

Ihana ♥

Una kirjoitti...

Kiitos Sarppu =)