...
♥
♥
Viimeisillä voimanrippeillä
kasvit yrittävät pysyä
yhä kesässä
UR
19.10.2010
Ei vielä...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ihmiset ehkä enmmään..
trai seuraavassa..
Tuo vaikuttaa kyllä petomaisen sitkeältä tapaukselta ;).
Kyllä jotkut kasvit ovat tosi sitkeitä. Äitini pihalla kasvoi vielä pari päivää sitten muutama pikkuruinen orvokki. :)
Ja kasvit ovat vielä kauniita syksylläkin ja talvella talventörröttäjinä lumen ja pakkasen keskellä :)
En ole moneen päivään saanut blogeja auki, nyt sentään onnistui ;)
Kiitokset kommenteista
Hanne
Aamu
Iinuska
ja Hanna
Kyllä miunkin kukkapenkissäni vielä violetteja orvokkeja värjöttelee...
Lähetä kommentti