22.9.2009

Pilviä bongailemassa

...





Näin eilen taivaalla pilven
joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkia repien

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Mun oma veljeni




© Una Reinman







Tämäkin on jo vanha runonen.
Tuli vain sellainen tunne...
Teki mieli postata se uudelleen...






Lahden rautatieasemalla
pilviä bongailemassa 20.9.2009.




Arkistosta: 22.9.2007


...

15 kommenttia:

  1. Niin kaunis runo, niin koskettava ja herkkä runo!
    Piti ihan henkeään pidätellä, kun sitä luki.
    Ettei puhaltaisi vaan vahingossa pilveä hajalle ennen aikojaan...

    VastaaPoista
  2. Minne käy tuulen ilmassa tie?
    Minne käy tuulen ilmassa tie?
    Minnekä myrsky merien aallot
    viimeinkin vie?

    Missä on pilven hautausmaa?
    Missä on pilven hautausmaa?
    Sanopa missä taivahan tähti
    levätä saa?

    Ihminen minne, minnekä hän?
    ihminen minne, minnekä hän?
    Minnepä rientää ihmisen henki
    tiedätkö sen?

    VastaaPoista
  3. Täältä niitä pilviä löytyi :)
    Ihania - pilviä on niin monenlaisia, että pitäisi varmaan keräillä niitä omaan kansioon ihan pilvialbumiksi ;)

    Tuo runo on todella kaunis ja koskettava!

    VastaaPoista
  4. Joutsen tuli minunkin mieleen kuvasta. Ihana runo ja ihana kuva.

    VastaaPoista
  5. Ja ihana runo olikin. Runosuonen omistaminen on upea asia.

    VastaaPoista
  6. Lämmin, hyvänolon runo!

    Seisoin tuolla samaisella rautatieasemalla viimeksi kesällä.
    Vierailin ystäväni luona Launeella.
    Olin kuvitellut Lahden jotenkin tylsäksi ja harmaaksi kaupungiksi.
    Kuinka sitten erehdyinkään!
    Poljimme fillareilla kolmena päivänä pitkin Lahtea ristiinrastiin, ja oli tosi mukavaa:)
    Kotimatkalla istui viereeni paikallinen mies, joka jutteli koko matkan ajan ja kertoi Lahdesta hauskoja juttuja.
    Oho ...taisin eksyä höpöttelemään...

    VastaaPoista
  7. Hei Una,
    Niin se on - enkeleitä on ja jokaisella ikioma.
    Se ei ole ollenkaan uskomatonta, mutta aika uskomatonta että eilen tein pilvipäivityksen joka tallensin odottamaan perjantaita jolloin liittäisin sen sellaiseen Sky Watch Friday - sivulle.Siellä on viime perjantailta lähes 400 kuvaa jo, joten päätin odottaa seuraavaa perjantaita !
    Ja aurinko paistaa päivästä toiseen - mikä hieno syksy ollutkaan ja näin työttömänä on saanut siitä nauttia.Olenkohan koskaan ollut näin onnellinen - toivottavasti sinäkin.
    Mun mielestä meidän molempien blogissa on sellaista slaavilaista kaihoa - olenkohan ihan väärässä ?

    VastaaPoista
  8. Enkelin siipien suojassa on turvallista elää.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kiltti Harakka

    Sanoit kauniisti.

    *niijaa*



    Aamu

    Hienoa. Sinunko käsialaasi?




    Kiitos Hanna

    Se on tosiaan jo muutaman vuoden vanha...
    Kuvat uusia. Sunnuntailta.

    Minullakin ON kuvakansioissa TAIVAS-kansio, jossa on pilviä, yms... =)




    Kiitos Allu

    Ensin pilvi näytti joutsenelta ja toi mieleeni tuon vanhan runoseni.
    Kameran esiin saatuani se oli jo tuulen ansiosta hieman muuntunut...


    Kiitos Sanna

    Miekin tykkäisin sellaisen suonen omata. =)

    *virn*



    Arjaanneli

    Oi sentäs. =)
    Lahdessa on paljon kauniita paikkoja ja maisemia. =)
    Miekin odotan että saisin oman fillarin niin pääsisin kulkemaan kovempaa eteenpäin...




    Heipsan Melita-pieni =)

    Tiedän. Siullakin on... =/
    Enkelit kulkevat ikuisesti mukana.
    On siulla sitten iloinen tai surullinen päivä...


    On mieluisaa kuulla että olet onnellinen. =)
    Se saa omankin suun hymyyn. =)

    Sitä slaavilaista kaihoa hyvinkin saattaa olla esissä. =)
    Se on verissä?

    Minä kuvaan mitä näen.
    Sie teet kaikkea ihanaa ja onneksi annat meidänkin nähdä ne työsi.

    Mukavaa viikkoa siulle, ystäväni. =)





    Unelma

    Ei ne ainakaan painolastiksi kellekään ole.
    Kyllä ne suojaavat
    uskon miekin...


    *halaus*

    VastaaPoista
  10. "Minne käy tuulen ilmassa tie" ei ole omaa käsialaani, vaan kunnia kuuluu henkilöille: A.E. Hagfors ja Emil von Qvanten. Tämä viime vuosisadan alussa tehty laulu oli aikoinaan tuttu koulussakin laulettu laulu, siis silloin kansakoulussa.

    VastaaPoista
  11. Aamu =)

    Ok. =)

    Oli taas miulle ihan vieras. =)
    Peruskoulussa ei taidettu tuota laulaa... =)

    VastaaPoista
  12. Pilvien katseluun ei koskaan voi kyllästyä. Koskettava runosi on kaunis.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Villiviini

    Miekään en koskaan lakkaa pilviä ihailemasta...
    Kiitos siullekin sanoistasi...


    Toivon, että Isoveli on jossakin yhä...
    Olemassa... Edes ajatuksena...

    VastaaPoista
  14. Usein minäkin pilviä katselen ja kuvaankin, niin nopeaan muuttavat muotoaan. Kaunis ja koskettava on runosi.

    VastaaPoista
  15. Kiitos Tia


    Jos tuulee, ne vaihtavat muotoaan ihan hetkessä.
    Kun on tuuleton päivä
    voi nähdä pilvissä hassuja kuvajaisia...

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥