22.9.2009

Pilviä bongailemassa

...





Näin eilen taivaalla pilven
joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkia repien

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Aivan minun omani

Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen

Näin siiven enkelistä
ja mä tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli mun suojelusenkeli
Mun oma veljeni




© Una Reinman







Tämäkin on jo vanha runonen.
Tuli vain sellainen tunne...
Teki mieli postata se uudelleen...






Lahden rautatieasemalla
pilviä bongailemassa 20.9.2009.




Arkistosta: 22.9.2007


...

15 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Niin kaunis runo, niin koskettava ja herkkä runo!
Piti ihan henkeään pidätellä, kun sitä luki.
Ettei puhaltaisi vaan vahingossa pilveä hajalle ennen aikojaan...

AAMU kirjoitti...

Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minnekä myrsky merien aallot
viimeinkin vie?

Missä on pilven hautausmaa?
Missä on pilven hautausmaa?
Sanopa missä taivahan tähti
levätä saa?

Ihminen minne, minnekä hän?
ihminen minne, minnekä hän?
Minnepä rientää ihmisen henki
tiedätkö sen?

Hanna kirjoitti...

Täältä niitä pilviä löytyi :)
Ihania - pilviä on niin monenlaisia, että pitäisi varmaan keräillä niitä omaan kansioon ihan pilvialbumiksi ;)

Tuo runo on todella kaunis ja koskettava!

Allu kirjoitti...

Joutsen tuli minunkin mieleen kuvasta. Ihana runo ja ihana kuva.

Sanna kirjoitti...

Ja ihana runo olikin. Runosuonen omistaminen on upea asia.

Arjaanneli kirjoitti...

Lämmin, hyvänolon runo!

Seisoin tuolla samaisella rautatieasemalla viimeksi kesällä.
Vierailin ystäväni luona Launeella.
Olin kuvitellut Lahden jotenkin tylsäksi ja harmaaksi kaupungiksi.
Kuinka sitten erehdyinkään!
Poljimme fillareilla kolmena päivänä pitkin Lahtea ristiinrastiin, ja oli tosi mukavaa:)
Kotimatkalla istui viereeni paikallinen mies, joka jutteli koko matkan ajan ja kertoi Lahdesta hauskoja juttuja.
Oho ...taisin eksyä höpöttelemään...

Melita kirjoitti...

Hei Una,
Niin se on - enkeleitä on ja jokaisella ikioma.
Se ei ole ollenkaan uskomatonta, mutta aika uskomatonta että eilen tein pilvipäivityksen joka tallensin odottamaan perjantaita jolloin liittäisin sen sellaiseen Sky Watch Friday - sivulle.Siellä on viime perjantailta lähes 400 kuvaa jo, joten päätin odottaa seuraavaa perjantaita !
Ja aurinko paistaa päivästä toiseen - mikä hieno syksy ollutkaan ja näin työttömänä on saanut siitä nauttia.Olenkohan koskaan ollut näin onnellinen - toivottavasti sinäkin.
Mun mielestä meidän molempien blogissa on sellaista slaavilaista kaihoa - olenkohan ihan väärässä ?

Unelma kirjoitti...

Enkelin siipien suojassa on turvallista elää.

Una kirjoitti...

Kiitos kiltti Harakka

Sanoit kauniisti.

*niijaa*



Aamu

Hienoa. Sinunko käsialaasi?




Kiitos Hanna

Se on tosiaan jo muutaman vuoden vanha...
Kuvat uusia. Sunnuntailta.

Minullakin ON kuvakansioissa TAIVAS-kansio, jossa on pilviä, yms... =)




Kiitos Allu

Ensin pilvi näytti joutsenelta ja toi mieleeni tuon vanhan runoseni.
Kameran esiin saatuani se oli jo tuulen ansiosta hieman muuntunut...


Kiitos Sanna

Miekin tykkäisin sellaisen suonen omata. =)

*virn*



Arjaanneli

Oi sentäs. =)
Lahdessa on paljon kauniita paikkoja ja maisemia. =)
Miekin odotan että saisin oman fillarin niin pääsisin kulkemaan kovempaa eteenpäin...




Heipsan Melita-pieni =)

Tiedän. Siullakin on... =/
Enkelit kulkevat ikuisesti mukana.
On siulla sitten iloinen tai surullinen päivä...


On mieluisaa kuulla että olet onnellinen. =)
Se saa omankin suun hymyyn. =)

Sitä slaavilaista kaihoa hyvinkin saattaa olla esissä. =)
Se on verissä?

Minä kuvaan mitä näen.
Sie teet kaikkea ihanaa ja onneksi annat meidänkin nähdä ne työsi.

Mukavaa viikkoa siulle, ystäväni. =)





Unelma

Ei ne ainakaan painolastiksi kellekään ole.
Kyllä ne suojaavat
uskon miekin...


*halaus*

AAMU kirjoitti...

"Minne käy tuulen ilmassa tie" ei ole omaa käsialaani, vaan kunnia kuuluu henkilöille: A.E. Hagfors ja Emil von Qvanten. Tämä viime vuosisadan alussa tehty laulu oli aikoinaan tuttu koulussakin laulettu laulu, siis silloin kansakoulussa.

Una kirjoitti...

Aamu =)

Ok. =)

Oli taas miulle ihan vieras. =)
Peruskoulussa ei taidettu tuota laulaa... =)

Villiviini kirjoitti...

Pilvien katseluun ei koskaan voi kyllästyä. Koskettava runosi on kaunis.

Una kirjoitti...

Kiitos Villiviini

Miekään en koskaan lakkaa pilviä ihailemasta...
Kiitos siullekin sanoistasi...


Toivon, että Isoveli on jossakin yhä...
Olemassa... Edes ajatuksena...

tia kirjoitti...

Usein minäkin pilviä katselen ja kuvaankin, niin nopeaan muuttavat muotoaan. Kaunis ja koskettava on runosi.

Una kirjoitti...

Kiitos Tia


Jos tuulee, ne vaihtavat muotoaan ihan hetkessä.
Kun on tuuleton päivä
voi nähdä pilvissä hassuja kuvajaisia...