Hallatar haaveilija

6.5.2010

Toukokuu on jo näin pitkällä

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Lahjaksi saamani orvokit nyökyttelevät
jo ulkona uudessa mullassaan
vanhassa punotussa pajukorissa
hyväntuulisesti kaikille
toivotellen
hyvää viikonloppua
ja paljon
onnenmuruja!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

...

Ainahan voi toivoa

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

klik...

...eri asia on, mikä toiveista toteutuu.

...

4.5.2010

Jos et sinä
lintuseni
omaa pesää
tehdä jaksaisikaan
Teen sinulle sellaisen

Korkealle
ikkunalaudalle
lintuseni
teen varapesän
sinua odottamaan

Jos väsynyt
olet maailmaan
lintuseni
voin risupesäsi
hiuksillani pehmustaa

-Una Reinman-

Vuosi sitten...

...

Kirpputorilöytö

....

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

En tiedä miksi, mutta ihastuin suuresti tähän syvään hedelmäkuvioiseen lautaseen. Se oli virheetön. Miltei käyttämättömän oloinen. Pohjassa ei mitään leimaa eikä valmistajan nimeä. Ihailin aikani, käännellen lautasta puolelta toiselle ja silitellen sen sileää kylmää pintaa, kunnes otin sen mukaani kirpparin kassalle ja maksoin omakseni. Lautasen hinta sopi säälittävän mitättömälle rahatilanteelleni. 2 euroa saatoin kyllä maksaa... Aarrelautanen kiedottuna varakaulaliinaan repussani, kipaisin pyörällä kotiin.

En ole koskaan keräillyt mitään astiasarjaa. Astiani/astiamme ovat olleet ja ovat edelleen enemmän tai vähemmän jostakin saatuja. Niitä samoja lahjoitin eteenpäin kun omat Muruseni muuttivat opiskeluasuntoihinsa.

Olisiko tässä alku jonkinlaiselle heräämiselle. Kauniin sarjan keräämiselle. Jos näitä löytyy vielä jostakin...? Vaikka kuppeina, leipälautasina, kannuna tms...

*jää salaa toivomaan
että jollain olisi tuota sarjaa ylimääräisenä
ihan vie-pois-hintaan...*

PS:
Sama köyhyys estää minua taktisesti tilaamasta itselleni
ja lähettämästä postitse omia runokirjojani teille kiinnostaville,
fiksuille ja ihanille blogiystävilleni mainontamielessä,
niin kuin muut tuntuvat blogistaniassa tekevän...

Tahtoisin niitä kyllä lahjoitella
mielen ilahduttamiseksi monille...
Mutta köyhyys...

-Pahoillani...

Joudutte ne itse ostamaan. =)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

...

3.5.2010

Sykähdyttävää

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Scilla siberica

Idänsinililja tai Siperiansinililja

Löysin perjantaina tällaisia aidan yli karanneina puutarhakarkulaisina pikkumetsiköstä takapihan takaa. Useimpien sipulit sain varovasti talteen kasvin mukana, siirtäessäni niitä kukkapenkkiin vielä kukkimattomien tulppaanieni vierelle. Joistakin sinililjoista vahingossa, varovaisuudesta huolimatta, lähti kasvi irti sipulistaan. Toin ne yksilöt sisälle ja laitoin maljakkoon silmiemme iloksi.

Voi, olen niin onnellinen että suojasimme pikkumetsikön puut metsureilta. Puiden oksissa istuu ihastuttavasti laulelemassa milloin mustarastas, milloin punarinta ja niitäkin useammin sini- ja talitiaisia. Pihlajien lehtien alut ovat jo kovin suureksi turvonneita ja odottavat omaa kevään hetkeään. Samoin koivut ovat viittä vaille hiirenkorvilla. Ne muutamat kuuset kantavat oksillaan paria pesää, joista ainakin toinen on jo asuttu.

Pihanurmella kävelee pyrstö keikkuen västäräkkejä. Usein tuo hiukan alemman postauksen orava katselee maisemia rentoillen pikkumetsikön puissa tai tekee pihaamme lähempää tuttavuutta loikkien tutkimassa kaikkea tai juoksemalla pitkin seiniä, kattoa ja pation auringonvarjoa.

Ihania ovat nuo muutamat perennojen alutkin, joita pikistää takapihan kukkapenkeistä. Ilahduttavia ovat koko talven jostain kohdin lumen alta pilkistäneet pikkutalvion tumman vihreät lehdet ja sen kasvin valloittava pihan rajojen valtaus. Kohta kukkivat pihan omat valkovuokot...

Pari krookustakin olen bongannut maasta ja kolme puutarhakarkulaista siirtänyt aidan rajojen takaa ei-kenenkään-maalta tälle pihalle kukkapenkkiin, niiden syksyllä istuttamieni viereen esimerkeiksi, että ne ihan uutukaisetkin jaksaisivat nostaa kukkansa esille pienten vihreiden lehtien alkujensa myötä.

Kevät on niin kovin sykähdyttävää.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

...