10.3.2008

Maalisparvekkeella

.















Callunat hehkuvat...















...parvekkeellani. Sateelta suojassa.
















Niiden suloisuus...
















...pakotti miut leikkimään kameralla.





.

7.3.2008

PS

.
Yksityisyyden suojaan viitaten,
Tapaus Ruusunen - Vanhanen:
Kaikki sympatiani ovat ehdottomasti Vanhasen puolella.
Miesparka! Tosi huono tuuri...
La donna e mobile...

Olisipa hän löytänyt huomiota tavoittelemattomamman
kolmen lapsen yksinhuoltajaäidin Suomesta.
Ja sitten vielä oikeus... Toivottavasti tuomio
muuttuu hovissa...

Taitaa olla nykyään enemmän sääntö
kuin poikkeus, että arat ja hiljaiset suomalaiset
löytävät yhä enenevässä määrin kumppanin
netistä tai muista mediakanavista, kuin elävästä elämästä.
Mutta samoin kuin elävässä elämässä tapaa käydä,
voi näillä muilla keinoinkin löytynyt kumppani
osoittautua pettymykseksi ja
niinpä erotaan pois...
Toiset huomaamattomammin, toiset kansaa kohauttaen.






Näin erotaan maailmalla.



.

Rekkamiehen annos pitää nälän

.
Nälkä. Taidan olla paranemassa. =)














Joskus on hyvä käydä ihmisten ilmoilla.
Eli oikein ulkona syömässä. Ravintolassa.
Silloin asettuu vaistomaisesti erilaiseen rooliin.
Hienostelevaan. Sisäsiistiin. Eleganttiin.











Mutta mikä siinä on, että hienosta
ruoka-annoksesta jää aina nälkäiseksi
ja hivenen pettyneeksi...?
Siksikö ravintoloista pois lähtijät
muodostavat öisin pitkät, nahistelevat
ja toisiaan tuuppivat jonot nakkikioskeille?
Tai kotona mennään heti jääkaapille...=)








PS:
Valokuvat ovat kahdesta eri paikasta,
joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ylempi toimii kuvitusrekvisiittana ja
itse juttu on kerrottu alemmasta kuvasta... =)

5.3.2008

Yksityisyyden suojasta

. Niin, edellisistä postauksista sen verran, että jos liikkeen ovessa on kuvaamiskielto, ei kyse olekaan tuotteista, paitsi niiden valmistuspaikoissa, esim tehtaissa. Tai esim konsertissa tai teatteriesityksessä kielto koskee koko tilan kuvaamista. Kaikkea siellä olevaa. Kyse on tilan rauhoittamisesta esitykselle ja esiintyjille. Ja kuten eräs lukijani kokemuksen rintaäänellä hyvin muistutti:
Konserteissa ja muissa taiteellisissa esityksissä kuvaamisen kieltää tekijänoikeuslaki, sama koskee videokuvausta esim maajoukkuefutismatsissa tai -lätkämatsissa. Ravintoloissa ja kahviloissa kuvaaminen on kielletty yksityisyyden nojalla ja jos on esiintyjä niin tekijänoikeus tulee taas mukaan.
Julkisuudessa, tavaratalon ovessa olevassa kuvaamiskiellossa on kyse ihan tavallisten ihmisten yksityisyyden suojasta. Mutta varmuuden vuoksi, jos kaupan tms ovessa on kuvauksen kieltävä kyltti, en kuvaa mitään. Yksityisellä henkilöllä pitäisi (periaatteessa) olla vahvempi ja tarkempi suoja kuin julkisuuden henkilöillä. -Julkisuuden henkilöt valitettavasti tuntuvat olevan kaikenmaailman paparazzeille vapaata, rahanarvoista riistaa. Julkisia eläimiä. =( Esim näin julkkiksia jossain kohdellaan... Nykymaailmassa tosin harva tuntuu piittaavan sellaisestakaan kuin yksityishenkilön yksityisyyden suojasta... =/ Keltaisessa lehdistössä, sähköposteissa ja blogeissa julkaistaan kenen tahansa kuvia, lupia kyselemättä. Usein kuvattava on vieläpä epäedullisessa, jopa nolossa tilanteessa. Ja yksi hujaus, niin kuvan voi nähdä missä tahansa maailmankolkassa missä netti pelaa. Korostan, että minä vältän ihmisten kuvaamista silloin kun yksityishenkilönä olen kameran kanssa jossain... Ainakaan en laita ihmisten kuvia ilman lupia mihinkään levitykseen tai mediaan. Mutta jos olen vaikkapa toimittajan tehtävissä, on tilanne toinen. Yleensä haastateltavaa kuvataan, ellei hän erityisesti kiellä kuvaamista. Eli pitää olla lupa julkaista niiden ihmisten hahmot, jotka kuvissa esiintyvät. Näin olen asian sisäistänyt. Korjatkaa jos olen väärässä. =) (He heh! Abiturienttipoikani tokaisi, lukiessani tämän hänelle ääneen, vain viimeisten sanojen kuulostavan järkeviltä! ;D ) -Pitänee mitata taas itseltäni lämpö... . .

Hmmm...

.





















Tässä kattokruunussa oli jotakin itämaista.
Ihanan viininpunaista.
Herkullista.
Kuin suklaata
ja vaaleanpunaista samppanjaa! =)






.

Viime viikolla

.















Hesan reissulla halusin tietty jälleen Bauhausiin
ihailemaan lamppuja ja kattokruunuja. En
ostaakseni, vaan vain katsellakseni.
Tämä häkkyrälamppu oli ihan uutuus. =)
Hauska lampukas! Pakkohan niistä ihanuuksista
oli napsia kuvia Miihkalin kameralla, jonka
olin ruinannut reissuun mukaani.





















Tähän maitolasipisaralamppuun olin
jo vuosi sitten aivan lääpälläni. =)
Siellä se oli yhä. Kalliina.
Ylväänä ja ikään kuin jäisenä.
Viileänä ja kuumana yhtaikaa. =)



Ja tässä herkkiä prismoja
satojen muiden joukossa... =)


















Kuvatessani Jake seuranani lamppuja kuulin yhtäkkiä
miehen äänellä sanat:
-...niinku toikin joka just kuvaa noita lamppuja tuolla.
Vilkaisin äänen suuntaan ja näin kuinka henkilökunnan
liiveihin sonnustautunut mieshenkilö nojaili kassaan ja
jutusteli niin ikään henkilökuntaan kuuluvan naishenkilön
kanssa.
-Mitä? kysäisin heihin vilkaisten,
koska molemmat katselivat puuhiani.
-Nii, sanoin tässä just, että mihinkähän noikin kuvat
päätyvät, mies sanoi kovaäänisesti.
-Omaan käyttöön, mie mutisin ja tunsin että poskeni
herahtivat punaiseksi, kuin koulutytöllä.

Eivät he tulleet kieltämäänkään.
Sain kuvata ihania lampukoita aivan rauhassa.
Ehkä joskus palaan ja ostankin jotakin.
Sitten kun olen rikas. =)
Siihen asti vain ihailen ja kuvailen.
-Ja tämähän on heille ilmaista mainosta. =)





.

4.3.2008

Elämä on kovaa ja pehmeää...

.

























Makailin kuumeessa
Silmät puoliummessa
Katselin leffoja
Mutustelin kovia hedelmäkarkkeja
Sain kitalakeni kipeäksi
Kieleni helläksi
-Sen kuumeen lisäksi


Hammaslekuri kärestä puristais
jos tietäis... ;D





PS:
Postiljooni toi ihanan ja pehmoisen,
punaisen kaulaliinan Sannaliinilta!
Kiitos! Se lämmitti niin oikeasti
kuin kuvaannollisestikin! ♥


.

Kuumeilu jatkuu

.






















Tämä on siis kuumeisen hourailua. =)
Videot toimivat sen verran että saatoin katsoa pari leffaa.
Videot heittävät valkoisia varjoja joka ainoasta vaaleasta kohdasta
mutta uskokaa tai älkää, sellaista kuvaakin tottuu katsomaan. =)
Ja se surina, joka videoihin iskee aina tekstityksen ilmaantuessa
kuvaruutuun, ei sekään häiritse, jos videot ovat äänettömänä... =)
Muuten ei töllö näytä kuin eurosporttia. Äyh.

Mietin, että miksi en mennyt naapurista lainaamaan synttärileivonnaisiin
nonparelleja ja tummaa kaakaota...
Nokun... Mie en edes tunne täällä ketään...
Just ja just ulkonäöltä sen porukan, joka muutti ex-kämppäämme.
Enkä aina näöltäkään, sillä olen huomannut että mulla on huono kasvomuisti.
-Ellei kyseessä sitten ole joku, joka on todella paljon vaikuttanut elämääni.
Joko positiivisesti tai negatiivisesti...

Olen huono tutustumaan ihmisiin.
Ainakin live-elämässä. ;D
Paitsi bussipysäkeillä.
Niissä, ja kaupoissa minulta kysytään neuvoa ja apua ja
minulle kerrotaan elämäntarinoita. =) Ihanaa. =)

Kun soitin Savisutille viime viikolla ja kerroin
että olemme perillä, hän sanoi että minulla on kiltti ääni. =)
Mutta hän oli luullut minua vaaleaksi. =)
-Mulla on siis vaaleaverikön ääni.
Lapsena olin vaalea blondi, mutta jo ekaluokalla luokkani tummahiuksisin.

Hmmm.... Nyt alkavat jutut olemaan taas niin väsyneitä. =)
Meen torkkumaan. Nyt kun voin.
Kun yläkerrassa ei ole ktn...
Buranaa kehiin....

Nimimerkki: piiloblondi















.

2.3.2008

Aaah!

.



















Eka ikioman digikameran kuva! =)
Otettu synttärilahjakukista...
Oh, olen onnellinen.
Miulla on kamera!
Kiitos rakkaat! =D




.

1.3.2008

The Extra-Terrestrial

.


Vaikka nukahdin elokuvan aikana, muistan
sen silti. Kirjanakin olen sen useasti lukenut.
Nunnukka tuossa vieressä katseli leffaa kanssani.

Muistin kesken kaiken, kun ET nosti päätään
korkealle, kuinka Pikkuveikkani joskus lapsena laittoi
etusormeensa Mamin leipoman ison korvapuustin,
heilutti sormeaan ja tokaisi:
-Kato äiti! E.T.! =)



.