Uusi juttu minulle

 

 

 

 

Elämäni ensimmäiset kuulokkeet!!!!!! Jee!

Niiden saamiseen meni tosin yli puoli vuotta! 

Kun pandemia alkoi, mies alkoi pomonsa määräyksestä - kuten niin kymmenet tuhannet muutkin, - tekemään maaliskuun alusta kotona läppärillään etätöitä. 

Minunhan piti sitten olla hiljaa silloin kun hän työskentelee. No, kirjoittelin itse siinä samassa tilassa sitä ikuisuusromaaniani joka ei tunnu valmistuvan millään, mutta kävikin hassusti: Mieshän ei ollut mitenkään hiljaisesti kotona töissä, vaan joutuu olemaan tuntikausia palavereissa, olemaan atk-tukihenkilönä vähän väliä milloin sukulaisilleen, milloin työkavereilleen ja vastailemaan lukemattomiin puheluihin pitkin päivää ja välillä kiroilemaan itsekseen työkavereita, jotka sähläävät niitä heidän yhteisiä töitään ihan päin peräseiniä, niin että minähän siinä suorastaan häiriinnyin, kun aiemmin olen ollut kotona yksin hiljaisuudessa kun hän on ollut töissään... 

Aloinkin silloin haaveilla ikiomista kuulokkeista joista voisin vaikka hiljaa soitella musiikkia kun istun omalle koneelleni. 

Näinkin mainoksen jossa luvattiin muutama kuvalehti ja tilauslahjana saisi lehtilaskun maksettuaan hienot langattomat kuulokkeet. No, mies on joskus tykännyt moisesta lehdestä joten tein tilauksen, mie saisin sitten ne kuulokkeet ja mies saisi lukemista. Eikö? Jee! Tämä sopi miehelleni ja niin jäimme odottelemaan lehtiä ja minä ennen kaikkea niitä kuulokkeita.

- Niin käytin siksi tätä mies-nimitystä tässä jutussa, kun olen saanut kommenttia, että on ällöttävää kun aina höpötän siitä Hanistani... Toisaalta, olkoon ällöä. Hani hän on! =D 

Ensimmäisen lehden mukana ei vielä ollut laskua mutta seuraavassa se sitten oli, maksoin sen ja toivoin parin viikon sisällä postin tuovan minulle kaivatut kuulokkeet.  

Mutta ei niitä kuulunut.... 

Koko tilausjakso ehti mennä eikä kuulokkeita kuulunut. Aina kun kirjoittelin heille sähköpostia niin kirjoittivat takaisin että parin viikon päästä ne kuulokkeet saapuisivat. 

Mutta eivät ne vaan saapuneet. 

Jossain vaiheessa heiltä tuli viesti että kuulokkeet olisivat jo olleet postipisteessämme mutta en ole hakenut niitä, miksi? 

No varmaan siksi etten koskaan ollut saanut niistä mitään ilmoitusta. Kun menin postipisteeseen, siellä väitettiin ettei mitään pakettia ole minun nimelläni lainkaan. Taas sähköpostilla selviteltiin että kuulokkeet ovat muka postissa. He näkevät etten ole lunastanut pakettia mutta paketti ei myöskään ole palautunut heille...? 

Mutta edelleen minulle postipisteessä väitettiin ettei koko pakettia ole lainkaan... 

No. Minulle luvattiin "uudet" kuulokkeet, mutta niitäkään ei sitten kuulunut. 

-Saapuvat parin viikon päästä, minulle luvattiin aina.  

Elokuussa ilmaantui kotiin paperi, jolla saisin postista viimein ne kuulokkeet! Jee! Menin siis sen ja ajokorttini kanssa hakemaan KAUAN ODOTETTUA PAKETTIANI hilpeänä ja avasin lähetyksen heti kotona ja sitten järkytyin: Minulle oli lähetetty heiltä jokin ihmeen miesrunoilijoiden vakosamettihousukankaasta tehty pieni olkalaukku?!!! 

Miksi ihmeessä? Paketissa luki että se on "palkinto"? 

Ai siitä, että olin melkein puoli vuotta odottanut kuulokkeita turhaan?!! Heh! 

Otin ruskeasta vakosamettihou... eikun laukusta kuvan ja lähetin sen ja sähköpostia, ja paluupostina syyttivät varastovirhettä ja viestissä luki, että saan pitää saamani laukun....

Oi. Kiitos. 

Taas lupasivat että parin viikon päästä kuulokkeet saapuisivat...

Tässä vaiheessa en enää edes odottanut moisia. Hani sanoi että hän ostaa miulle omat kuulokkeet. 

 

Vihdoin syyskuussa tapahtui ihme.  

Yli puoli vuotta lehtitilauksesta, joka oli jo jopa päättynytkin, postiin saapuivat kuulokkeet minulle. Oi. Olimme juuri lähdössä tarkistamaan mökkipihan puiden myrskyvaurioita ja tarkoitus oli jäädä sinne joksikin ajaksi, koska Hanihan tekee etätöitä mökilläkin, joten otin ihan uudet ihanuudet mukaan ja ooo, olen täällä möksällä kuunnellut niillä sellaisia biisejä joita en ole ennen ikinä kuullutkaan! 

Syy musiikin puuttumiseen arjestamme on enimmäkseen se, ettei meillä ole kotona mitään poppikoneita, eli mistään ei kuulu musiikkia eikä todellakaan edes pöhköjä radiokanavia joissa toimittelijat höröttävät ja kertoilevat omia yksityisasioitaan kaikelle kansalle... Erityisherkät introvertit eivät kai jaksa muutenkaan sellaista(mölinää). Ups. Sori.

Nyt olen pari tuntia päivässä ihan uudessa äänten maailmassa kuulokkeideni kanssa. Kuuntelen niillä lempiartistejani Youtubelta. 

Joskus unohdan ne korviini kun menen ulos mutta hups, musiikki katkeaa kun suljen mökin oven. Harvoissa housuissani tai puseroissani on taskuja kännykälle, joka pötköttää siellä läppärin vieressä pöydällä. Siispä kuulokkeet pois ja pihalle. Takkia ei ihan vielä tarvitse!

No, eihän ne kuulokkeet korvissa koko ajan saa ollakaan! Ulkona ainakaan. Siellä voi kuunnella syksyisiä lintuja ja sitä, miten meri kohisee tuolla muutaman sadan metrin päässä... Ah, luonto, en minä sinua hylkää. 

Edit: tänään on kyllä jo niin viileä päivä, ainakin näin aamusta (+8) että ulkona tarvitseekin ihan takinkin...