Angervon taikaa

Tämän angervon lajike on minulle hepreaa.
Se voisi olla koivuangervo, joksi sitä olen
nimittänytkin. Tai morsiusangervo?

Norjanangervo se ei ole, koska kukat eivät kasva
koko oksien pituudelta vaan ryppäinä...?

Näitä kasvoi kookkaina pensaina tänne
muuttaessamme kurttulehtiruusujen kanssa
niin lähellä taloa
kuin suinkin saattoi, nimittäin
lattian ja kivijalan alla.
Poishan ne siitä oli saatava.
Varsinkin kun rossipohjan luukut olivat
jääneet niiden pensaiden taa jo vuosia sitten...

Tuo tuntematon Angervo,
olipa sen suku mikä tahansa
on aika kaunis, vai mitä?

Yksi pensaan osio haluaa yhä kasvaa siinä
talon seinällä. Aina vaan kivijalan alle 
jää jokin pieni juurenpätkä joka
saa kasvin ilmestymään esiin.
 ja se uusin pienenpieni 
angervonalku 
jopa kukki tänä keväänä 
etten hennoisi sitä siitä enää pois nyhtää.

Ja arvaa mitä, minä jätinkin sen siihen.
Palkitsen sen sitkeyden
ja annan sen kasvaa.
Se ei ole rossipohjaluukkujen
tiellä joten eläköön angervo. 

Huomenna 30.5. on  
Kastele kukkasi -päivä. 

Kastelen, kastelen,

jos ei taivaasta satu 

muutenkin sadetta saapumaan...