Pelkäsin lentämistä jo aiemmin, ja nyt maaliskuun jälkeen vielä enemmän.
Lentokoneessa tulee hyvin turvaton olo. Et voi itse päättää mistään.
Muusta kuin siitä, että yrität rentoutua ja rauhoittua.
Toivot että kohta lento on vain muisto muiden lentokokemusten joukossa.
Miksiköhän enemmän lennostaan matkustavat joutuvat menemään koneeseen ensimmäisinä
kaikkien meidän muiden töllisteltäväksi, jotka istumme verhon takana rahvaan puolella?
Jos ne pari penkkirivistöä ovat arvokkaammat paikat,
miksi koneen vessa sijaitsee usein siinä vieressä?
Onneksi emme istuneet siellä. =D
Jos ikkunan vieressä on henkilö joka ei halua katsella ulos ikkunasta,
voisiko hän ennen ikkunaluukun sulkemista kysyä olisivatko
muut siinä penkkirivissä halunneet kenties nähdä jotakin...
Lentohenkilökuntakin voisi muistaa,
että me asiakkaat näemme enemmän kuin luulette.
Kun jonkun grogiin tarkoitettu sitruunaviipale tipahti jonnekin tarjoilukärryn
bakteeripitoiselle reunukselle, ja joutui roskiksen sijaan juomalasiin,
meistä muutama päätti, ettei koskaan tilaa grogia lennolla.
Vai uskotteko te ns viiden sekunnin sääntöön?
Saksalaisen lentokentän leluja...
Muuten, jos lentolaukussasi on pyörät, onko sinun pakko juosta
keskellä asemaa
kulkevilla liukuhihnareiteillä? Voithan juosta
pyörälaukkujesi kanssa lattiallakin.
Eikö muuten olisi
ihanaa jos lentolaukun koolle olisi ihan oikeasti joku raja...
Eiväthän ne matkalaukun
kokoiset mahdu millään sinne istuinten
yläpuolelle tavaratiloihin... Nehän ovat siellä sitäpaitsi turvallisuusriski?
Vaikka lentokentällä on eräänlainen testikori, jossa voit mitata
onko lentolaukkusi sopivan kokoinen, ei jättilentolaukkuihin kukaan puutu.
Noh, kaiken kaikkiaan ulkomaanreissuissa rasittavin,
tuskaisin ja mustelmia aiheuttavin
kohta on matkustaminen,
on se sitten laiva tai lentokone.
on se sitten laiva tai lentokone.
Kaikki eivät osaa nukkua matkustaessaan.
Oma auto olisi paras matkustusväline
mutta kun sillä ei pääse kaikkialle.
2 kommenttia:
Meidän viime lennolla oli yhdellä naisella KAKSI valtavan isoa laukkua ja vielä iso reppu ja se nousi laskeuduttuamme heti ylös ja alkoi ottaa ylhäältä kamojasn eikä muut päässeet sen ohi.
No, käytävällä vieressä istunut vanhempi saksalaisnainen yritti oman istuimensa suojissa seisoen kiskoa kookasta lentolaukkuaan ja niinpä se hökötys rojahti miun olkapäälleni, kun olin jo astahtanut käytävälle.
Lähetä kommentti