2.5.2014
Ihan niinko oisin vilustunu...
Labels:
Arkea,
Kevät,
Niitä näitä,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

5 kommenttia:
Tuohon en ole törmännyt, mutta itse en voi ottaa, niitä apteekeissa myytäviä flunssalääkkeitä ollenkaan...tulee niistä todella huono olo ja sydän alkaa "laukata"...:)
Samaa ainetta varmaan tämäkin koska miullekin kävi juur noin?
Ja apteekista tuokin on siis.... :)
Ai, sinullekin nuha iskee, kuten täällä. Käytän yksinkertaisesti eugalyptysaromaa. Mutta vielä kyllä nenä juoksee...Sinulle olisi pieni haaste minun blogissani, ihan vain sinulle. Ethän suutu.
Awww! Ihana haaste! Kiitos! Palaan asiaan kun ensin olen ollut läsnä Murusten vierailun ajan. =) <3
Lähetä kommentti