19.2.2013
Ah, hiljaisuus
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Joskus hiljaisuuskin on ihanaa ♥
Eläkkeellä ollessa on aikaa pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuuden suhinaa. Ja aina se tuntuu yhtä ihmeelliselle?
Hiljaisuus tuntuu joskus todella kauniilta!
Ihana aihe!Ja sanasi taas.
Kymmenen siraruksen ympäiröimä
elämä kun vaihtuu jatkuvaan
kämppäkaverin kanssa elämiseen,
avioitumiseen ja tenaviensa ympäröimiseen,
kun vielä yli nelikymppisenä muni viimeisen,
niin osaa olla nyt eläkemuorina kiitollinen
jokaisesta hiljaisuuden hetkestä. Ystäväni
saivat shokin, mun muutin maaseudulle
suurkaupungista. Prasta mitä olen koksaan
älynnyt tehdä. Hiljaisuus on hellää
ylellisyyttä!☺
Niin totta! ♥
Pieniä ihmeitä. =) ♥
Olet kyllä niin oikeassa. =) ♥
Miten hienosti totesitkaan! ♥
Lähetä kommentti