Hallatarinoita : 07/2012

31.7.2012

Kesäharsoa

♥

Tämä kukka pitää näköjään savipitoisesta maasta.

Alkuperäisillä kasvupaikoillaan se rakastaa kipsiä sisätävää maaperää...

Gypsophila elegans

Kesäharso.
Harsokesä...

♥ ♥

Hattu auringolle

Echinacea purpurea

Kaunopunahattu, punahattu, auringonhattu.

Taas on rakkaalla kukalla monta nimeä.

Ihanan vankka kukinto ja kookas kukka tällä kasvilla,

jota kuvailin tänään kovassa tuulessa.

Siellä täällä silmänruokaa

Viime kesänä ostin Lidlistä ruukullisen kukkivia liljoja.

Leikkasin kukat niistä ja vein Mamalleni.

Kukkasipulit mie istutin maahan ja niistä

heräsi nyt eloon kolme kipaletta ja tässä

ensimmäinen

huumaavan tuoksuinen kukka.
♥ ♥

Tuntematon, mukana edellisestä asuinpaikasta

kulkeutunut pieni kärhö on kasvanut isoksi,

vallan villiintynyt

ja kiipeilee pitkin puuliiterin seiniä.

♥

Vaikka myyrät söivät talvella

jouluruusun, se ähersi silti yhden kukan

minnuu ilahduttaakseen maailmaan.

Voi sitä pientä suloista...!
♥

Viimevuotinen persija kukkii.

Viime kesänä tilli ei halunnut tulla esiin maasta

lainkaan. Tänä vuonna yksi yksilö siitä kylvökohdasta

ilmaantui maailmaan.

Keltasipulin kukka.

Heilui tuulessa

eikä pysynyt millään paikoillaan...

Aina pitää olla kelloköynnöksiä.
♥

Siitä saakka kun näin niitä ensimmäisen kerran,

ne ovat olleet jokakesäinen ilonaihe.

Joskus ne vaan itävät huonosti ja

pitää ostaa uudet siemenet ja aloittaa

kasvattaminen alusta.

Niin tänä vuonnakin.

Mutta paree myöhään, kuin...

30.7.2012

Toinenkin salkoruusunen kukassa

Alcea rosea

Ihan vaivihkaa

oli tämä vaaleanpunainenkin

salkoruusu ennättänyt saada nuppunsa auki.

♥

Ihana.

Kovin tykkään hänestä.

♥ ♥ ♥

29.7.2012

Jotain uutta & jotain vuoden vanhaa

Kruunuvuokko, eli anemonia, Anemone coronaria on uusi tuttavuus miulle. Tässä kukassa ihan ihka ensimmäinen sellainen violetti yksilö. Valkoisia odotan niin ikään kohta puolin kukkivaksi. Jostain syystä varikset kaivelevat näiden juuria esille, ja monta kukkaa on siksi läkähtynyt kuoliaaksi. =( Siksi hankimme kukkapenkin viereen kumisen käärmeen pelottamaan linnut tiehensä ja kyllähän se tehosikin. Ainakin variksiin. Fasaani ei ole moksiskaan pelokkeesta joten se taitaa olla hieman huononäköinen lintu... Oisko likinäköinen? Vaiko kaukonäköinen jos ei kerran lähellä olevaa vaaraa huomaa? Tiedä häntä.

Toista kesäänsä pihassamme elelee tämä Pink Fantasy clematis. Sille täytyisi tehdä jo ihan oma teline, jossa se voisi kiivetä. Paljon täytyisi, mutta taloremontti vie jopa muistin.
-Siltä ainakin tuntuu. =)

Pieniä ihmeitä

Nokkosperhoset sitten kovasti rakastivat mäkimeiramin kukkia, ihan todella hirmuisesti rakastivat. Niitä saattoi olla kukissa yhtäaikaa jopa seitsemän kipaletta, juoksemassa ympyrää kukkatertuissa ja nautiskelemassa mettä.

Kun kävelin meiramien ohi, parvi lehahti hetkeksi lentoon ja palasi sitten jälleen huumaantuneena violettien kukkien luo, kuin rakastunut suuressa palavassa rakkaudessaan.

Kesäreissulla kuvattu kiviseinällä päivää paistatteleva korea korento.

Tällainen suuri hepokatti-heikki istui tässä yks päivä keittiön ikkunalaudalla. Sisäpuolella. Onneksi se osasi (hiukan ohjattuna) hypätä takaisin ulos tuuletusikkunasta. Jake-esikoinen teki ikkunaan verkon, joten nyt heinäsirkatkaan eivät ryntää siitä sisätiloihin.

Syksyn sävy

Joinakin päivinä luonto

vaikkakin se on vielä herkullisen vihreä,

on ihan syksyisen odottava.

Aquilegia

Varsinkin sateen jäljiltä ilma, maa

ja taivaskin ovat ihan unettavia.

(Suuria, syviä, haukotuksia...)

Linnut eivät enää laulele

ja puutkin seisovat paikoillaan lakonisen hiljaa.

Tyyntä ennen (syys)myrskyä?
Pienimuotoinen tai oikeasti aika
hurjakin myrsky oli tosin jo
viime yönä...
Hui...

Mutta koivuangervo haluaisi silti vielä kukkia...

28.7.2012

Aamun sarastuksessa

Pihan kukat huutavat:

yöllä on satanut!

♥

Keijuille uusia mekkoja

Rhodochiton atrosanguineus

Viime vuoden ihanien kukkien siemenistä

kasvatettuja uusia keijunmekkoja.

Näitä jaoin keväällä vähän muillekin kesäiloksi kasvamaan.

Toivottavasti ovat hyvin kasvaneet...

♥♥♥

Mie tästä kukasta niin tykkään, tykkään. =)

Viime syksynä kukat hehkuivat ovenpielessämme

vielä jopa marraskuussa...

Pelargonia

Vuodesta toiseen se jaksaa hurmata

suloisella olemuksellaan ja joka ikinen

kevät on taimikaupasta napattava kainaloonsa

jonkinväriset uudet sellaiset.

Pelakuut.

♥

Jollei sitten ole itse onnistunut talvettamaan

edelliskesän kasveja.

Tummanpunaisia yksilöitä kesäsateen jäljiltä.

Löytöruukussa kasvaa kaksi vaaleanpunaista

suloista, babykesämuratin kanssa.

Ovat olleet kasvihuoneessa hieman vahvistumassa.

♥

Ovat nyt vahvistuneetkin.

Perinteinen sävy,

josta Mamani pitää hyvin paljon.

Väri on tuttu miulle siis jo lapsuudesta.

Näitä on aina Mamalla kesäisin.

Ennen vanhaan kotikotona Mama talvetti kukat navetan

karjakeittiön ikkunalla tai alituvassa tjsp...

Oi niitä aikoja. =)

Tämän kukkakorillisen Mama toi minulle keväällä.

Nämä ihastuttavat vaaleanpunervat pelargoniat

bongasin keväällä kukkakaupassa.

Mie niitä hirveen kovasti himoitsin mutta lompakosta ei löytynyt

tarpeeksi edes yhteen kukkaruukkuun.

Siksi mie tyydyin vain ihailemaan niitä etäältä.

Ehkä ensi keväänä?
♥

Muutaman valkoisen pelakuun hankin

kyllä täksi kesäksi lähimarketista ihan ensimmäistä

kertaa kokeiluun kuinka valkoiset kukkivat.

Ja kauniistihan ne kukkivat.

Ne täytyy vaan pitää sateelta suojassa,

jotta kukat pysyvät kauniina.

♥

PS:
Yksi neloskuvan vaaleanpunainen ja alakuvien yksi valkoinen ovat pärjänneet hyvin viiläessä vinttihuoneessa talvehtimassa ja pistokkaitakin on jo odottamassa ensi kesää.
Terveisin Una 18.1.2013