7.9.2011
Vuoden takaisia tunnelmia...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Niin nopeasti kuluu vuosi. Tai ainakin kuluu, hitaasti tai nopeasti... Jotkut muistot jäävät majakoina loistamaan ja valaisemaan tietä.
Uteliaisuus on hyvä ominaisuus, pitää nuorena..
uteliaisuus pitää nuorena
Tämä on niiin totta, koskaan ei voi tietää mitä nurkan takaa löytyy, vaikkakin Kaijan sanoin " Tuttuun helvettiin on helpompi jäädä kii, kuin mennä tietä uuttta tuntematonta, vaikka se viedä voisi paratiisiin" Eli kaikille rohkeutta kulkea niitä uusiakin polkuja :)
Kiitos
Marjattah
Hannele
ja
Minna
Pitää käyttää vaan niitä turvallisia polkuja sitten...
Niin mutta kun sitä ei tiedä, mitä valittu kätkee matkan varrelle..
vuosi sitten ei tiennyt mitä tänään tietää..Tuo Marjattah sanoi hienosti!
Miten on vointi, joko helpottaa..?
Anna, vuoden takaisia tunnelmia oli oikeastaan kuvateksti. =)
Ja kuvassa oli postauksen varsinainen aihe. =)
Niin monella tavalla voi tietenkin näkemänsä käsittää, se on aivan totta. =)
Polvi alkaa pikku hiljaa parantua, kiitos. Johan leikkauksesta on pari viikkoa. Tikitkin ovat poissa ja eilen olin jopa saunassa ensimmäistä kertaa polvileikkauksen jälkeen.
Onneksi sentään sauna ei ole remontissa. =)
Ainakaan vielä...
Lähetä kommentti