Mustikat ovat jo kypsiä...
Apen ja Anopin mökkiranta.
Mökkielämää parhaimmillaan.
Jonkin matkan päässä olevalle kasvimaalle
pääsee polkupyörällä.
Miulla vaan on polvi yhä niin kipeä
etten pysty pyöräilemäänkään...
Miun mummoni opetti,
että kun löytää neliapilan, pitää
toivoa jotakin,
ja syödä se apilanlehti
niin toive toteutuu. =)
Mummoni mielestä sitä onnea ei siis voinut
siirtää toiselle, antamalla apilanlehden
jollekulle muulle.
Mutta Appi kantaa herttaisesti Anopille
Apen linnunpönttö.
Vielä se tosin on vailla asukkaita.
