Mustikat ovat jo kypsiä...
Apen ja Anopin mökkiranta.
Mökkielämää parhaimmillaan.
Jonkin matkan päässä olevalle kasvimaalle
pääsee polkupyörällä.
Miulla vaan on polvi yhä niin kipeä
etten pysty pyöräilemäänkään...
Miun mummoni opetti,
että kun löytää neliapilan, pitää
toivoa jotakin,
ja syödä se apilanlehti
niin toive toteutuu. =)
Mummoni mielestä sitä onnea ei siis voinut
siirtää toiselle, antamalla apilanlehden
jollekulle muulle.
Mutta Appi kantaa herttaisesti Anopille
Apen linnunpönttö.
Vielä se tosin on vailla asukkaita.
13 kommenttia:
sulla paratiisi neliapiloineen
Liikkistä tuo apen apilointi:)
Hannele,
ei siin miulla, vaan Appelan kesäpaikka.
Me kävimme siellä pikapikaa tässä toissa päivänä.
Arjaanneli,
hihi, apilointi oli hauska sana!
Eikö olekin ihana mies kun kantaa onnea vaimolleen?
Varmaan isäänsä tullut tuo Hanikin... =)
Appi sanoi, kun kuvasin pihaa, että kuvaa nuo neliapilatkin.
Niitä neliapiloita oli siinä pihan pikku apilapläntissä kymmenkunta. Miun onnenapiloihin harjaantumaton silmäni löysi tosin niitä vain 5, mutta Appi oli bongannut ne jo aikoja sitten. =)
Ihania kuvia! Joitakin päiviä sitten näin muutaman valmiin mustikan,ja ensi viikolla toivon pääseväni niitä poimimaan;)
Sinä visiin söit sen neliapilan!
Pian pääset leipomaan ensimmäiset mustikkapiirakat, vai napsitko mustikat mättäältään vain suuhun.
Sinulla on herttaisia kesäkuvia ja niiden muassaan tuomaa leppoisaa fiilistä.
Herkulliset värit noissa mustikoissa!
No ilmankos taika ei olekaan toiminut, mie olen vain kuivattanut tai syöttänyt ne kaneille!
Heti aamusta nurmikkoa tutkimaan.....
Yaelian,
niin, mikään pensasmustikka ei vedä vertoja aidolle metsämustikalle. =)
Aimarii,
en syönyt yhtään niistä. =D
Enkä syönyt pois Apen ja Anopin mökkirannan mustikoitakaan.
Leppoisa oli se vierailukin. Hyttysetkin olivat iloisia kun näkivät minut. =)
Kiitos Anna Amnell. =)
Miekään en sentääs voinut niiden kuvaamista vastustaa.
Täytyy mennä katsomaan oisko tässä meillä lähimetsissä mustiksia. =)
Mk,
mummo söi ne.
Eli pitkän elämän. =)
Varmaan kaneillekin kävi niin? =)
Minä kuljen katse apiloissa, mutta enpä ole vielä löytänyt neliapilaa.
onnea se tuottaa jos löytää :-)
Onnea Onnea..
Oi ihanat mustikat, joko ovat kypsiä?
Mikä neliapila armeija! en muista milloin olen viimeksi nähnyt neliapilan. Kivat kesähetki kuvat :)
Kiitos Anna ja Valokki!
Minäkin olin ihan unohtanut tällaisen herttaisen pikku uskomuksen neliapiloiden tuomasta onnesta, ennen kuin Appi kehotti kuvaamaan apiloitakin. =)
Ja samassa tuli oma mummoni mieleeni, joka kulki silmä tarkkana ja nappasi yhtäkkiä neliapilan paikasta kuin paikasta.
On hyvä siis joskus miunkin katsella pilvien sijaan maatakin, jos vaikka onnea lisää löytäisin... =)
Mustikoita. Nam.
Isopeikkonen =)
Namia ovat. On nyt todettu. =) Itikat vaan ovat liian innokkaasti iholla...
Lähetä kommentti