Kevään merkki
Voi sitä lapsuuden aikaa
kun pääsiäinenkin oli taikaa
Noitia tarinoissa lenteli
navetoissa tuhojaan teki
Ja pieni lapsenmieli
kaiken sen todeksi eli
-Una Reinman-
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Söpöjä, mämmiäkin olen jo syäny.
Oih miten suloisia tipusia : )
Hannele,
saatte syödä miunkin puolestani mämmiä. =)
Kiitos Sariw. =)
Untuvikoista on vaikea saada kuvaa... ;D
Saat kuvista niin herkän satumaisia, kuin unelmia...
Tipuja on täälläkin
tulossa oikein 60 kpl,
tyttäreni kun on kana-fani:)
Kiinalaiset kääpiökanat
hautovat tunnollisesti vielä omia muniaan.
Punainen keinokana
hautoo sähköllä, mitä muut
kanat eivät tee, joten
koko kylän tenavilla
on Pääsiäsiäiseksi tipuja ihailtavana!:D
Oi Herne!!!
Meillä kotikotona lapsuudenkodissa oli usein kananuorikoita keväisin. Ja oli kanssa monia rotuja... Ruskeat kääpiökanat olivat suloisia ja niiden oma kukko söpö. =)
Ihan tipusina meille tuli kerran 150 kalkkunan erä. Ne olivat söpöjä untuvikkoina mutta eivät enää aikuisena kalkkunana... ;D
Lähetä kommentti