27.4.2011
Häivähdys mennyttä maailmaa...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hassua, kun kuvaamme mennyttä, on sen väri ruskean voittoinen, kuin vanhat valokuvat albumissa. Muut värit kai jäävät matkalle, haalistuvat jotenkin epäolennaisina.
Aamu,
ei välttämättä!
Muistot voivat olla hyvinkin värikkäitä. =)
Näissä parisen päivää sitten kuvatuissa kohteissa tahdoin vain hieman leikitellä seepialla, koska tuo kaunis talo aitoineen ja laivakello eivät ole ihan moderneja näkymiä. =)
Lähetä kommentti