...
♥
♥
Kun kaikki on lumen valloittamaa...
Ei huomaa valkeudelta kunnolla edes värejä...
Vaikka maailma on edelleen värejä täynnä...
Tekee mieli vaan käpertyä talvipesään kuin karhu.
Krooh pyyh... zzzzzzzz....
♥
♥
...
10.1.2011
Märkää lunta
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä uuden alku on aina niin ihanaa. Mitä kaikkea mukavaa onkaan taas edessä. Samaa odotan, uusi kukkia mullasta putkahtavaksi, innolla.
Rita,
siulla on tuttu piha ja tiedät, että sieltä on tulossa kukkia. =)
Miulla on täällä uusvanha piha, jonka kevättä en ole koskaan ennen nähnyt... =)
Lähetä kommentti