...
Jossain
huuruisten puiden alla
Jäätyneen maailman sylissä
Valkoisen hangen piilossa
nukkuu maamyyrä
perheensä kanssa kerällä
Viikset värähdellen
Katsellen kesäisiä
unikuvia
-Una Reinman-
...
20.1.2011
Jään alla
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Huomenta,
Juuri alakuvan kaltainen oli näkymä ikkunassa herätessä.Talven taikaa tosiaan !
Ollapa maamyyrä:] Ihanat kuvat ja sanat!
Mikäs on kontiaisen (ent. maamyyrä)nukkuessa.
Jää on tosiaan muutakin kuin veden pintaa :)
Voi miten ihana kuvaus talvisesta elosta! Tuli heti sellainen olo, että niillä maamyyrillä on ihanan lämmintä ja muutenkin auvoisaa siellä. :)
Mukava runo, kauniin jääpeitteen alla näkee kauniita unia.
Hienot kuvat
Kiitos kommentista blogiini. Sitä kautta löysin tänne ihanaan blogiisi. Jäänpä seuraamaan päivityksiäsi.
Oi kun söötti mielikuva & kuva. Tulipa lämmin olo (vaikkei kylmä täällä sisällä ollutkaan :) Eläimet ovat niin paljon sitkeämpiä kuin me herkkähipiät..
Runo tuo viehättävän syvyysulottuvuuden kuviisi!
Siellä on lysti nukkua, luonnon peiton alla. Kaunista.:)
Pelkäävät kovasti tykkylumen tuhoja. Saattaa siinä kontiainenkin säikähtää.
Kiitokset kaikille mukavista kommenteista.
Kontiainen ei kuulosta yhtään runolliselle.
Kontiainen on kuin ampiaisen ja kimalaisen sekoitus...
Maamyyrä on sadun ja runon nimi tuolle pikku vipeltäjälle.
Mielenkiintoinen ajatuskulma! Niinpä tosiaan, kuinka paljon onkaan jään alla elämää, horrosta tai ilman horrosta. Ei tule useinkaan ajateltua. Lumipuut ovat superkauniita.
Mehtäsielu <3
Lumipuut hurmaavat. Jotenkin en vaan saanut kuvattua niitä sellaisina kuin itse näin ne. Kuvani ovat vain heikko jäljitelmä siitä luonnon näkymästä tuona päivänä kun puut kantoivat kevyttä lumikuormaa...
Runonen oli vaan sellainen minuttiruno. =)
Lähetä kommentti