22.1.2011
Ehdinkö vielä?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ai, että tuollaisissa paikoissa ja kaduilla on ihanan nautinollista kulkea!
Rita,
silmät etsivät koko ajan kaikkea erilaista ja kaunista kun kulkee vierailla kaduilla. =)
Kaunis kuva.
Nään portin oi se auki on j.n.e.tuli mieleen tämä laulu
Ihan kuin olsin itsekin joskus mennyt tosta portista.
Ainakin tohon maailmaan olen joskus joutunut.
Onko se Latviassa, rakastavaisten portti ;)
Kiitos Sylvi,
Kenobiitti
sekä Kutuharju. =)
Onko Latviassa niin ihanan niminen portti? =)
Oi, sehän ihana.
Tämä portti johtaa Tallinnan vanhaan kaupunkiin...
Tästä sisään ja sitten nautiskelemaan vanhasta kaupungista ja sen tarjonnasta
Aivan, Pappilan mummo. =)
Miekin olen kertaalleen siitä portista lähtenyt vaeltamaan...
Lähetä kommentti