Olavinlinnan ympärillä vallihaudassavesi virtaa kuin silloin aikoinaan
kun linna oli tärkeä hallintapaikka.
Rannalla ei saa syöttää lintuja,
joten sorsat olivat ihan aloillaan
käydessämme niitäkin katsomassa.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
22.3.2010
Terveiset Savonlinnasta
Olavinlinnan ympärillä vallihaudassavesi virtaa kuin silloin aikoinaan
kun linna oli tärkeä hallintapaikka.
Rannalla ei saa syöttää lintuja,
joten sorsat olivat ihan aloillaan
käydessämme niitäkin katsomassa.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Hienot maisemakortit otit.
Linnoissa kreivien häät vietetään... sinäkin olet linnoja bongaillut :) Eilen kuuntelin Tauno Paloa ja pakkailin laukkuja, pian lähteekin kone ja olen muutaman tunnin kuluttua linnojen maassa, Saksassa ja sitten vähän Ranskassakin. :)
Hannele
Maaliskuisia tuulahduksia.
Thilda
Minäkin taisin eilen aamusella kuulla Tauno Palon äänen Hanin isoisän radiosta...
Onnea matkaansi. =)
Noissa linnoissa on aina jotain salaperäistä ja kiehtovaa. Ja tuossa virrassa.
Voih, ihana Savonlinna! Meidät vihittiin puoliskoni kanssa Olavinlinnassa :)
MM
Niin on!
Aina linnat saavat aikaan sellaisen hurmion ja kaikenlaisia ajatuksia... =)
Oi Trina!
Kuinka se oli mahdollista?! =D
Mie en ole päässyt edes sisälle kurkistamaan tuonne kun olemme aina olleet niin hankalaan aikaan liikkeellä
että aukioloajat ovat olleet ohitse...
siellä se olavinlinna nököttää niinkuin aina ennenkin kauniina ja ylväänä ;)
oikein ihanaa viikkoa!
Muistan kaukaa lapsuudesta, kun vierailimme luokkaretkellä tuossa linnassa. Linnanpihassa kuuntelimme oppaan selostusta. Itselleni löysin mukavan istumapaikan, muistaakseni seinästä törröttävän kiven. Kävi ilmi, että juuri se kivi oli toimittanut mestauspaikan virkaa. Tuli jotenkin outo olo. Ja vieläkin moisen muistaa kuin eilisen päivän.
Kiitos, samoin Kahvikissa. =)
Aamu,
oi hurja!
Tuollainen kokemus ihan takuulla jääkin ikuisesti mieleen.
Olavinlinnalla on meidänkin perheessä ollut aina erityinen asema. Pojalla esimerkiksi oli omapiirtämä pohjapiirustus pitkään
huoneensa seinällä. Joka kesä tehtiin retki Savonlinnaan ja tietysti piti myös käydä Olavinlinnassa.
Ihania kuvia jälleen!
Linnat on kivoja ja kiehtovia, voi kuinka monta erilaista tarinaa ne muurit ja muut voisivatkaan meille kertoa!
Itse rakastan vierailla täällä meidän Hämeen Linnassa. Yöllä siellä on aivan oma tunnelmansa =0)kummitustarinoineen...heh.
Haleja ja enkeleitä!
Anna
Ihana muisto =)
Minulle tuo kaupunki ja tuo ihana jyhkeä linna ovat tuon mun armaan kautta tulleet tutuiksi sillä siellä asuu hänen (viime vuonna leskeksi jäänyt) isoisänsä.
Juuri häntä kävimmekin tervehtimässä.
Kauppamatkalla sitten piipahdimme linnaa katsomaan.
Hellou Misty! =)
Mie olen yhden kerran sen linnan pihalla käyskennellyt niin ikään Hanin kanssa parisen vuotta sitten:
http://hallatar.blogspot.com/2008/11/hmeen-linnaa-ja-hmeenlinnaa.html
Kummitteleekohan linnoissa?
Haleja ja enkuleita sinullekin, kiitos Misty. =)
Kiitokset terveisistä :)
Kauniit ovat kuvat reissulta.
Kuvat kauniit, kuin maisemataulut.
Teillä oli kiva viikonloppu!
Kiitos Hanna ja Harakka =)
Lähetä kommentti