Ruostuneena
Unohdettuna
Korkealla
Taivasalla
Joku on joskus, kauan sitten tai ehkä sateen vaikutukset huomioiden ei niin kovinkaan kauan sitten, unohtanut hautausmaalle jonkun tärkeän, kenties polkupyöränsä avaimen.
Löytäjä on nostanut sen hautausmaan korkean kiviaidan portin tukipilarin päälle. Hyvä että juuri ja juuri itse näin sen 164 cm korkeudestani, sain nostettua kameraa ja kuvattua avaimen. En koskenut siihen. Siellä se on varmasti vieläkin.
Voi olla ettei avain enää sopisi lukkoonsa. Ei tuntisi sitä oikeaksi olopaikakseen muuntuessaan hiljalleen metalliseoksen väsyttyä erilaiseen uuteen olomuotoonsa. Alkaen pikku hiljaa unohtaa menneisyytensä. Sulautuessaan uuteen maailmaansa.
-Una Reinman-
...
5 kommenttia:
Muksut keskustelivat yhden tarkkariohjelman innoittamana, millainen maailma olisi, jos me ihmiset yhtäkkiä katoaisimme. Kuinka nopeaa kasvit valtaisivat tiet ja talot, autot ruostuisivat, Vapaudenpatsas romahtaisi... Oli mielenkiintoista kuunnella. Sinulla samasta teemasta ruostunut avain. Mitä sille vielä tapahtuu?
Unohdukseen tuomittu ruostuva polkupyörän avain hautausmaan kiviaidalla. Siinäpä pienen novellin oivallinen aihe.
Mahtaakohan lopulta siihen paikoilleen ruostua ja hajota.
Ehkä kukaan ei kaipaakkaan enää pikku-avain ressua.
Siellä se yksin nyt olla saa, sade sitä lisää ruostuttaa...
Avain ja kaide. Tuli mieleen miten ihmiset Latviassa sinetöivät liittonsa lukitsemalla sillankaiteeseen lukon ja heittämällä avaimen virtaan. Tuossa on avain löytynyt ja lukko avattu, kaide on tyhjä...
Aamu
Ehkä se avain oli tarkoituskin unohtaa...
Ehkä kukaan ei enää tarvitse sitä?
Kasselin kyyhky
Se sulautuu kiveen ja jonakin päivänä vuosituhansien päästä kiveä tutkitaan
ja mietitään, mikä kumman eläin on fossiloitunut kivipaaden kanssa?
Isopeikko
Päästetty irti...
Kaunis tuo tapa siellä maassa. =)
Harakka
Kohta sitä ei enää avaimeksi tunnista...
Lähetä kommentti