Joulun henki ja taika

...

Olen aina rakastanut joulun lapsenomaisen

onnellista, satumaista ja salaperäistä tunnelmaa.

Ehkä joulun tunnelma oikeasti on vain kuvitelmaa,

mutta ainakin se on hyväntahtoista sellaista.

Luvallista pakoa arjesta.

Rakastan kodin koristelua. Valojen ripustelua

pihapiiriin karkoittamaan pois pimeää. 

Joulun- ja kaikkien muidenkin punaisten koristeiden

hehkua. Glögimäisen mausteista tuoksuilmapiiriä.

Lahjojen antamista. Muiden ilahduttamista.

Rakas Hanini ei ole mikään jouluihminen.

Lupaan laittaa joulutavaroita esille vain harkitusti.

Laulaa luritan joululaulujakin vain yksikseni. =)

Järjestyksessään tämän joulunajan toiset joulutortutkin

voisi jo kohta paistaa tuoksuttamaan huushollia.

Samoin pipareita. Rakastan piparkakkujen tuoksua.

Ah, pomeranssia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä! =)

Kun Muruseni saapuvat jossain vaiheessa,

he saavat koristella komean tekokuusemme

runsaasti kaikilla vuosien aikana kertyneillä

kuusenkoristeilla.

Satsaamme joulupuun koristeelliseen taikaan.

Kaipa se saa joulunhenkeä tarpeeksi aikaan.

Vaikka maassa ei olisi edes lunta

niin ei se mitään haittaa.

Muruset saavat halutessaan valita itselleenkin

lapsuusmuistoksi niistä joulukoristeista jotakin.

Saavat mukaansa suklaajoulukalenteritkin.

Voidaan pitää jonkinlainen pikkujoulu, koska

itse aattona osa meistä on jossain muualla

kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Kauppojen hyllyillä huomaan päivittäin

kaikkea uutta kiiltävää härpäkettä ja kauniita koristeita.

Mutta tosiaan, ne näyttävät siisteissä riveissään

olevan siellä kaupassa jo ihan kotonaan. 

Minä pidän puolityhjän lompakkoni visusti

taskussani, ja ihailen vaan hillitysti. Hipaisen kyllä

ehkä hieman enkelien siipiä, käännän varovasti

lumisadepalloja katsellen hetken niissä leijuvia hiutaleita

ja nuuhkin tuoksukynttilöitä. =)

 Maustan riisipuuron

vaniljalla hyräillen jouluyötä ja juhlayötä tai valkeaa unelmaa

etsiessäni esiin sokeria ja kanelia odottaessani puuroa uunista. 

Silitän pöydälle punaisen liinan ja sytytän lasiseen maljaansa tuikkukynttilän. 

On se siinäkin. Joulun henki ja taika. Pienissä hetkisissä.

Una

Jotakin unohtui

...

Ruostuneena
Unohdettuna
Korkealla
Taivasalla

Joku on joskus, kauan sitten tai ehkä sateen vaikutukset huomioiden ei niin kovinkaan kauan sitten, unohtanut hautausmaalle jonkun tärkeän, kenties polkupyöränsä avaimen.

Löytäjä on nostanut sen hautausmaan korkean kiviaidan portin tukipilarin päälle. Hyvä että juuri ja juuri itse näin sen 164 cm korkeudestani, sain nostettua kameraa ja kuvattua avaimen. En koskenut siihen. Siellä se on varmasti vieläkin.

Voi olla ettei avain enää sopisi lukkoonsa. Ei tuntisi sitä oikeaksi olopaikakseen muuntuessaan hiljalleen metalliseoksen väsyttyä erilaiseen uuteen olomuotoonsa. Alkaen pikku hiljaa unohtaa menneisyytensä. Sulautuessaan uuteen maailmaansa.

-Una Reinman-

...

Sisustamista

...

Vaikka juoksisin aamusta iltaan
jokin esine käsissäni
joka taululle ei ole vielä paikkaa
Joka tavara ei ole löytänyt omaa hyllyään
Osa odottaa pahvilaatikoissaan
sitä omatekoista kaappia
jonka rakkaani lupasi niille rakentaa


-Una Reinman-

....

Vihreää leutoa

...
Araliaceae




















Esikoiseni kertoi, että jossain päin Suomea kukkivat juhannusruusut ja pajunkissat. On niin hirmuisen lauhaa.

TV-stä tuli viikolla säästä kertova dokumenttiohjelma. Se oli kuvattu puoli vuotta sitten, nyt menneen kesän kesäkuussa.
Oli pilvisen harmaa päivä, tuuli kylmästi, satoi vettä ja oli +5 astetta lämmintä.
Ihan niin kuin eilen, marraskuun lopulla.
Sama säätila taitaa jatkua tänäänkin.
Leutoa ja vesisadetta luvattu sääennusteissa.
Vain pohjoisessa niin sanotun Suomen käsivarren alueella
taitaa oikeasti olla talvi?


















Nämä kuvat ovat marraskuun puolivälistä, kun maassa oli ihan inasen hitusen lunta. Aurinko kurkisteli kuusien takaa patiolle. Muratti asustaa siellä ja on vielä ihan vihreä ja erittäin hyvinvoipa. Ei se ole edes loukkaantunut juurelleen asettamastani paperiruususta. Se ruusu saa kukkia siinä. Hyvin tulevat toimeen, vaikka erilaisia ovatkin. Saa nähdä, kuinka muratti menestyy ulkosalla. Toivottavasti se ei saa flunssaa, kun olen sen terhakoita lehtiä välillä käynyt silittelemässä itse nuhanenäisenä.


*hakee villasukat taas jalkaansa*

T:

Una

...

Nokkonen

...

Urtica dioica

Nokkosen lehti
Se kesällä varottava
Väisteltävä
Pyörryksissä syksystä
Purevista yöpakkasista
Ei enää pistele ihoa
Ei tarvitse enää varoa

-Una Reinman-









...

Unelmani

...

Kun on harjoitellut uneksimista
silmät suljettuina
monen monta vuotta
Näkee viimein sielussaan
kaikki unelmansa
Mitään unohtamatta
Tarvitsematta sulkea silmiään

-Una Reinman-






...

Kuvassa kolme vahvaa L-kirjainta

Sydän paikallaan

...





Päiväsi voimaksi.
Sinullakin on ♥ paikallaan.











...

Tämän ajan tunnelmia

...

Jouluaattoon
enää kuukausi
Pimeää


Sataa vettä
Enää tietoakaan
lumesta

Itsellä kuumetta
Flunssa
Väsyttää

-Una Reinman-

...

Hilda

...






















Kukaan ei oikeastaan edes tiennyt miltä hän näytti. Hän oli vaan jäänyt luoksemme lapsuuden kotikotiin asumaan jostakin Suomi-filmistä. Hän vaan oli. Meidän syntipukkimme. =)

Vähän väliä tuli tilanteita, jolloin Hilda ei ollut muistanut tehdä töitään. Hän oli unohtanut joskus kanalan luukun auki yöksi. (Huijui!) Samalla kasvihuoneen ovi oli jäänyt levälleen. Ei hän ollut muistanut kerätä possuille vihantaa. Ei ollut tuonut pirttiin puita pakkasella tai oli kolannut pihan epämääräisesti. Ei hän keitellyt meille kahviakaan. Itse joi ja jätti kahvipannun pesemättömänä liedelle. Jääkaappiin hän ei hoksannut tuoda maitoa. Joku muu sai sitten tehdä työt kun Hilda vaan jossakin haaveillen hymyili, hyräili ja viilaili kynsiään.
Rontti Hilda!

Se sama Hilda lähti minun mukaani kun muutin aikoinaan pois kotoani. Hilda unohteli tiskata poissaollessani. Hilda ei jaksanut pedata sänkyäni. Imuria hän tuskin tunsi. Silitettävien vuori suureni. Aina Hilda lusmuili jossain ihan muualla.

Käydessäni Maman luona viime viikolla, Mama tokaisi Hildan unohtaneen hänen luonaan taas jotakin. Mie siihen, että meillä Hilda unohtaa edelleen tiskata! Aina Hilda on humputtelemassa jossain muualla! Onkohan hällä liikaa palveluspaikkoja? Haukannut liian ison kakun?


-Ihan kelvoton otus, Mama tykkäsi.
-No niin on!
-Pitäskö sille jo huomauttaa tästä? Voi Hilda...!


Kukaan ei oikeastaan vieläkään tiedä, miltä Hilda näyttää. Voisin kuvitella lisää, jotta ehkä Hilda yhä kulkee kuin rätisevän filminauhan takana kellertävän mustavalkoisissa vaatteissaan ja esiliinassaan, heilauttaa kultaisia kiharoitaan ja nauraa välillä heleästi vieraillemme:
-Kyllä maisteri on sitten mahdoton!
Ja katoaa kengät kopisten jonnekin muualle. Ehkä teille?

-Una Reinman-



...

Maitohorsman muodonmuutos

...
Epilobium angustifolium




































Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
























Ja täällä Hanin kuvaamana.

Una

...

Hei hei heinät

...

Kyllä ne heiluvat.
Pakkasessakin.
Pystypäisinä.
Kantavat mukanaan
lintujen murkinaa.



-Una Reinman-

...

Ohdakkeisella tiellä

...

Cirsium arvense

Jäädytetyt varret kumartelevat
Niijailevat
Vaan eivät katkea

-Una Reinman-

Koska maailma on tällä hetkellä aika mustavalkoinen
värikkäämpiä kuvia ohdakkeesta aiemmin mm täällä.
Ohdakeperhonen ohdakkeen kukassa.
Ohdake kuvakollaasissa.
Ohdake ja maitohorsmia.
Ohdakkeita Hollolan Tiirismaan rinteillä.



...

Löytö

Hengästyttävä. Kuulin tämän tänään vasta toisen kerran. Jotkut kipaleet jäävät liian vähälle huomiolle...

Una

...

Marraskuun ohdakkeita

...

Cirsium arvense
































Ohdakkeen kukat eivät hehku enää hehkeän violettina.
Syksy on ruskettanut ja alistanut sen valtaansa.

Una

...

Räiskyvää?

...

Tienvarren kyltti


Myytävänä
Puutarhatonttuja
Lörtsyjä
Pehmis

Kyltin vieressä seisoo hymyilevä
lasikuituinen Elvis



-Una Reinman-

Torstaiblogien haastesanana oli Räiskyvä.
Ainakin minusta auringonlaskuissa on
maagista tunnelmaa. Ellei jopa räiskyvyyttä.
Kuten oli tuossa oikeasti ihan hiljattain näkemässäni
tienvarren mainonnassakin. =)




...

Ei tullut lahtelaista

...






















Lauantain pakkas aamuna ajelimme kohti Lahtea.
Kun minulta on kysytty, mistä olen kotoisin, olen usein juurettomuutta tuntien vastanut etten ole oikeastaan mistään kotoisin. (Olen huomanut tartuttaneeni tuon sanontani muillekin.) En koskaan sanonut Lahdessa asuessani olevani lahtelainen, vaan aina korjasin lauseet muotoon: asun Lahdessa.

Silti tuttujen maamerkkien näkeminen tuntui ilahduttavalta. Kuin kotiin paluulta. Entistä asuinkaupunkiaan katseli ihan suorastaan hymyillen. Radiomastoja. Hyppyreitä. Massiivista Sibbelatoa. Vesijärvikin oli rannoiltaan jäässä ja tuntui hiukan haikealta, etten ole enää kirjaamassa sen jäätymispäivää muistiin.

Nyt minulla on on uudet maisemat ja uudet seikkailut. Uusia vaellus-, kuvaamis- ja kirjaamiskohteita. Kuten vaikkapa tuo yksi puronvarsi, jonne poikkesin talvista maailmaa kurkistelemaan. Käsiäni palelluttamaan. Olen onnistunut kadottamaan jo yhdet sormikkaat uudessa asuinkaupungissani.

Paluumatkalla pysähdyimme kahville Mäntsälän keskustan huoltoasemalle. Mietin siellä istuessani, miten Mäntsälässä onkin niin paljon keltaisia taloja. Hani tuumaili jotta kun siellä jo kertaalleen oli aikamoinen kapina, niin eihän siellä nyt ainakaan punaisia taloja voisi ollakaan. Oli miten oli, mäntsäläläinen kahvimuki lämmitti jäisiä sormia.














Vaikka oikeastaan Hani ei löytänyt sellaisia juttuja, joita olimme lähteneet Lahdesta ostelemaan, oli ihan mukava piipahtaa siellä "pohjoisessa." =D


PS:
En minä olisi voinut siitäkään syystä olla lahtelainen, koska en osannut jättää d-kirjainta pois puhuessani Lahdesta. Paikalliset puhuvat Lahesta. Tai juu, olen törmännyt muuallakin tapauksiin joskus jotka ovat vaikkapa kysyneet:
-Lahestako tulitte?
Ja mie kuulin kolme kertaa väärin: kahdestaanko tulitte?, kunnes kysyjä melkein karjaisi ilman d:tä olleen kaupungin nimen.
-Jaa, juu, Lahdesta tultiin... =)

Una

...

Ikkunalakanoita

... ..

 

.  

 

 

 

 

 

 

Minun pitää keksiä ikkunaverhoja lisää, sillä omassa muutossani olin toki pakannut ikkunaverhot isohkoon pahvilaatikkoon jossa päällä luki Verhoja. Kaikenlaisia verhoja. Pitsisiä valoverhoja, peittäviä puuvillaisia, silkkisiä, satiinisia... Mutta niin vaan tänne päästyämme, emme ole tähän päivään mennessä löytäneet verholaatikkoa mistään ja parissa ikkunassa onkin pelkät lakanat verhoina. Sellaiset valkoiset, joskus itse kotoa muuttaessani Mamiltani saamani. =) 

Kyselin kadonnutta verhopahvilaatikkoa Miihkalilta ja Nunnukaltakin, joiden kanssa samaan aikaan meillä pakattiin muuttokuormia Lahdessa keskustassa asuessamme. Mutta laatikko pysyi kadoksissa. Pakkasin silloin samoihin aikoihin myös omia tavaroitani sekä olohuoneemme nurkkaan kierrätykseen menevää tavaraa, jota oli paljon. 

 Koska nuorteni kämpille verholaatkko ei ollut joutunut, sen täytyi joutua kierrätykseen. Harmi. Mutta toisaalta, joku sai kauniita verhoja. En mie sinne pakannut niitä vuosia ikkunoissa pitämiäni viininpunaisia sängynpeittoja. =) 

Ne päätyivät viimein roskiin omassa muutossani, koskapa aurinko oli jo vaalentanut kalpeat läikät niiden takapuolelle. Nuo lakanat ovat ikkunoissa ihan ok. Katsoo sitten joskus jos ja kun rikastuu, jotain oikeasti verhoa. Onneksi Mamalta saimme rullaverhoja ja säleverhon, joilla tekee jo ihmeitä ikkunoille. Samoin saimme anoppikokelaalta kauniit verhot keittiöön. Yhdessä huoneessa on Hanin entiset verhot, joten kyllä tämä tästä pikkuhiljaa ihan kodiksi muuttu

Una

...

Hohkaa kylmää

.















Purot ovat menneet jäätymään.

















Kaikki hohkaa kylmää.


















Värittömyyskin paleltaa.




























Auringon toisinaan pilkahdettua
patiolla sentään on hiukan väriä.
Callunoita ja sammalta pajukorissa.





















Suorakulmaisen pajukorin löysin Lahdesta
pois muuttaessamme taloyhtiön roskiksesta.
Tietenkin otin sen mukaani.
Jostakin syystä uteliaat tiaiset rakastavat koria
ja istuvat nokkimassa irti pajun kuoria.

Kunhan eivät vie pois kahta callunaa
ja kisko enemmän esiin sammalia,
niin nokkikoon nyt sitten vaan...

Una

...

Metsäkukkia

...



























































Nyt metsät, niityt ja ojanvarret,
ovat täynnä jäätyneitä kukkia.
Jäisiä luonnon taideteoksia.








-Una Reinman-


...

Lumiruusu

...

















Olisipa onnellista
jos hangen keskeltä
kohoaisi nuppuineen
valkoinen ruusu
Ihan yksinkertainen
Kukkaan puhkeaisi

Oi äkkiä
sen kylmästä sisälle hakisin

Ajatus vaan on mahdoton

Sinnikkäästi on
puettava päälle lämmintä
Odotettava kevättä


-Una Reinman-




...

Joulunhenki

...
...



















Olemme sopineet hyvissä ajoin sekä oman
perheen että tuttujen kera, että mitään
lahjahössötystä ei sitten herätetä tänä
jouluna hereille. Se saa uinua.

Kellään ole oikeastaan edes varaakaan
mihinkään lahjuksiin. Kun meistä tuli
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita,
ei kun opiskelijoita, työttömiä ja vähävaraisia.

Vain pelkkä joulunhenki herätellään.
Joulukortteja lähetellään.
Jouluruokia.
Läsnäoloa.
Tunnelmaa.
Joulunpunaista.
Mausteisia tuoksuja.
Ja tietenkin kynttilänvaloa.

Eikä Joulua, ole pelkästään jouluaatto, vaan
koko joulunaika. Eli jos se aatto jne on vaikka
jo ihan täyteen buukattu, voi kokoontua
yhteen jotain muuna päivänä.

Eikä mikään estä ihailemasta
kaikkea herttaista joulukrumeluuria.
Esimerkiksi kyläreissulla. =)
Kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

Una

...

Oli ihan pakko

...kopioida tämä viesti tännekin:





Rakkautta ilmassa?


....ღღღღღღ................

......ღღღღღღ
..ღღღღღღღღღ............ღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღ....ღღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღღ.ღღღღღღღღღღ
..ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
....ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
........ღღღღღღღღღღღღღღღღღ
..............ღღღღღღღღღღღღღ
....................ღღღღღღღღღ
........................ღღღღღღ
...........................ღღღღ
............................ღღღ
.............................ღღ
..............................ღ
............................ღ
.........................ღ
......................ღ
..................ღ
.............ღ
.........ღ
......ღ
....ღ
......ღ.......................ღ....ღ
..........ღ..............ღ...............ღ
..............ღ......ღ.....................ღ
...................ღ........................ღ
................ღ.......ღ..............ღ
..............ღ.............ღ....ღ
.............ღ
...........ღ
..........ღ
.........ღ
.........ღ
..........ღ
..............ღ
...................ღ
..........................ღ
...............................ღ
.................................ღ
.................................ღ
..............................ღ
.........................ღ
..................ღ
.............ღ
.........ღ
.....ღ
...ღ
.ღ.............................ღ....ღ
ღ..........................ღ...........ღ
.ღ......................ღ................ღ
..ღ...................ღ..................ღ
...ღ....................................ღ
.....ღ................................ღ
........ღ.........................ღ
...........ღ...................ღ
..............ღ..............ღ
..................ღ.......ღ
.....................ღ..ღ
.......................ღ

Jos kopioit tämän päiväkirjaasi 15 minuutin sisällä, saat suudelman/halin ihastukseltasi ensi perjantaihin mennessä. Jos et kopioi tätä, ihastuksesi alkaa seurustella bestiksesi kanssa ja sinulla on huono rakkausonni koko vuoden 2010. Huom ! Kopioi tämä, sillä tämä todella toimii!


Kuka haluaa
ketjukirjushkan? =)


...

Pakkasöinä

...

Huuruiset kadunvarren puut
muuttuvat pakkasöinä satumaisiksi
kurkotellessaan kohti tähtiä
Kuin anoen maan päälle valoa
Öihin liian pimeisiin
Niin kylmiin


-Una Reinman-

...

Lämpövaraus

...

Lumisade peittää kaupungin
Mutta vain hetkeksi
Musta asfaltti sulattaa pois
niin paljon kuin voi
Sillä on vielä varastossa
mustan sydämensä uumenissa
ripaus kesän lämpöä


-Una Reinman-

...

Mitä tästä opin?

...


















Tämän näköistä olisi ollut tänäänkin jos olisi ollut kamera mukana maisemia tallentamassa kun seikkailin ja eksyilin vieraassa kaupungissa puristavat kirpparisaapikkaat jaloissani. Kysyin tietä vanhemmalta mieshenkilöltä joka neuvoi minut enemmän eksyksiin. Kun vihdoin löysin kotiin oli jo hämärää ja halusin vain puristavat saapikkaat pois jaloistani. Ei enää ulos tänään kiitos.
























-Una-


...

Asianajajia

...
















Tälle päivälle luvattiin lumimyräkkää. Sain kuin sainkin 30.n jo alennusmyynnissä olleen tulppaanin sipulit kaivettua eilen takapihan kukkapenkkiin jonka sentäs viime viikolla ehdin möyhentää ja leikata poikki perennat, jotka pitkin pihaa pituuttaan makailivat maassa. Pienen pussin ale-krookuksiakin piilotin pehmoiseen jääkylmään multaan paljain sormin, joita hiukan tuo puuha paleli. Parempi sipulit maahan myöhään kuin ei silloinkaan?

Toiveenani on että keväällä nuo kukat loistavat suoraan olohuoneen ikkunaan. Jos eivät myyrät syö pois sipuleita. Lumikelloja en enää löytänyt mistään kaupasta, mutta nuokin kukkasipulit lämmittivät sieluani. Nyt en ole enää huolissani kevätkukkasista. Enkä ovenpielen ja kuistin kukistakaan.















Sillä rakensin kyseisiin paikkoihin tällaiset rahattoman viherruukut. Vanhojen terracottaruukkujen pohjalle sammalta ja päälle metsäkoneen alle jääneen katajan oksia, mäntyä ja kuusta, sekaan pari silkkikukkaa ja kokonaisuutena ne ovat talvikukkien asianajajia tässä ensi kevättä odotellessa.

Luulen, (ja toivon) että nämä AA:t ajavat asiansa hyvin. =)


-Una-


Tulppaanikuva on Maman puutarhasta keväältä 2008


...

Pohjoismainen kirjastoviikko alkaa

...




















Lahden Runomaraton ja Fazer järjestivät
taannoin yhdessä runokilpailun
jonka aiheena olivat siniset hetket. =)



Runomaraton muistutti:

Hyvä runoilija

Sininen Hetki -runokilpailun 2009 parhaimmisto on nyt koottu yhteen upeaksi kovakantiseksi runoteokseksi, josta löytyy myös teidän runonne. Kirja julkaistaan Lahden kaupungin kirjastossa Pohjoismaisen kirjastoviikon avajaistilaisuudessa maanantaina 9.11.2009 klo 17.30, jonne kaikki kirjan runoilijat ovat tervetulleita. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Runojen kirjoittajat saavat yhden kirjan lahjaksi. Mikäli ette pääse julkistamistilaisuuteen, kirja lähetetään postitse. "

Itse en pääse hakemaan omaa painostani, eli saanen sen sitten jälkikäteen postitse. Mutta menkäähän paikalliset tilaisuuteen ja muissakin kirjastoissa on tällä teemaviikolla toimintaa. Kirjastoon siis! =)




-Una-



Hmmm, ja yleisön pyynnöstä kerron että olette jo nähneetkin runokirjaan päässeet runoni. Toisen postasin aika hiljattain ja toinen on tuo. =) Millekään palkintosijalle eivät päässeet, vaan ihan vaan Sininen hetki-runokirjasen täytteeksi, mutta minua sekin sija lämmittää, ja saan runokirjasesta yhden nidoksen itselleni. =)

Aiemmin viime keväänä sain jo palkinnon tuosta ensimmäisestä runosesta. Sen palkinnon rahallisella osuudella ostin kesän kyläilymekon. Kiitos siitä. =) En ollutkaan vuosiin ostanut mtn oikeasta vaatekaupasta. Vain kirppiksiltä. Nyt pitäisi saada jostakin talvikenkärahaa. Peukut pystyssä kierrän cv mukanani uuden kotikaupunkini potentiaalisia työpaikkoja puristavissa kirppissaapikkaissa... =)







...

Näissä kuvissa

...





















...keikaroi rakas lumimarja.


















Pihassa ei valitettavasti sellaisia ole,

















vaan kaupungilla näitä ihaillen bongailin,
jotakin kaunista etsiessäni...

Valoa päivääsi.



Toivoo: -Una -





...

Isyys pitää ansaita

...
















Otsikon sanat on joskus todennut ystäväni Satu.
Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä
isyydestä. Jotenkin näinkin voisin ajatella:

Perheessäni meitä naisia
ainakin kolme sukupolvea
joille isä ei ole sanonut koskaan
- Minä rakastan sinua

Toivottavasti seuraavalla
sukupolvella
on isä olemassaoleva

-Una Reinman-

Runoseni viimeinen sana on se,
joka minulle itselleni on tärkein.
Huoltapitävä läsnäolo on rakkauden osoitus.
On kuitenkin monen monituisia syitä,
miksi ei voi olla läsnä lastensa elämässä.
Kussakin tapauksessa on omat syynsä.
Kyllä te tiedätte, mitä elämässä voi tapahtua...

Joku kasvaa ilman isää.
Joku kasvaa ilman äitiä.
Jollakulla on monta isää ja äitiä.
Jollakulla ei ole kumpaakaan.
Silti on vaan pärjättävä
ja tehtävä elämästään omanlaisensa.
Se on elämää.

Aina
ei voi olla läsnä.
Maailma menee menojaan...

-Una-



...

Mustaa marjoissa

...
















Marja-aronioiden mustia marjoja riittää vielä
talven nälkäisille lintusille.

















Jos vaan malttavat niitä nyt harkiten syödä,





















koska ne pakkaspäivät ovat vasta tulossa,
kun muuta ruokaa eivät kylmässä jaksa poloiset etsiä.






-Una Reinman-

...

Väriä lumessa

...

















Puussa vielä lehtiä ja maassa jo lunta.
















Hauskan kiehtovan värikästä.















Syksy ja talvi ovat esillä yhtä aikaa.
Tosin tuo lumi sulaa jo pois kovaa vauhtia.





-Una Reinman-

Viime yönä

...






















Pilvistä satoi yöllä lunta
Maa oli herätessämme valkoisena
Talo alkaa tuntua jo tutulta
On onnellista avata ja sulkea sen ovia


-Una Reinman-
















Kuistilla voisi tosiaan kuitenkin juoda
vielä kaffetta tai teetä, kun sain
tällaiset ihanat rannekkeet käsiä
lämmittämään Melitalta. =)
Kiitos ihanasta lahjasta!


...