Miihkalin ja Nunnukan muuttolaatikoiden pakkausta haikeana seuratessani ja avustaessani keräsin itsekin pois kaikki kuvalehteni tyhjentääkseni kirjahyllymme pojalleni mukaan. Kaiken maailman naistenlehdet olisivat olleet liian painavaa raahata mukana omassakin tulevassa muuttokuormassani = meillä on monta eri muuttoa tiedossa ja kaikkea muutakin onnellista, mutta niistä sitten aikanaan... =) joten raakkasin lehdistä pois ensin kokonaan lehtienkeräyslaatikkoon joutavat. Seuraavaksi pinosin eri kasoihin ruokaohjelehdet ja ne lehdet, joissa oli jotakin kaunista. Jotakin sellaista, minkä katselusta nautin.
Istuin keittiön pöydän ääreen lehtipinon kanssa, selailin lehtiä ja revin sivuja.
Revin talteen kiinnostavia ruokaohjeita, joita jo ennestään on yksi painava laatikollinen. Revin ohjeita jälleen sillä silmällä, jos vaikka joskus saisin ohjeet jotenkin kenties koottua ja niistä saisi jotakin tolkkua... Ja jospa vaikka vihdoin testaisinkin niitä ohjeita käytännössä. Jossakin keittiössä...
Siihen toiseen revittyjen sivujen kekoon ilmaantui kuvia maisemista. Koriste-esineistä. Taloista. Sohvista. Kirjahyllyistä, takoista ja keittiöistä.... Kodeista. Unelmieni leikekirjaa varten.
Kolmanteen kasaan löysivät tiensä muutama virkkausohjeen sisältänyt käsityölehti sekä Joulu-lehtiä muutaman vuoden ajalta. Joulu on ollut aina lähellä sydäntäni. Lähinnä tunnelmansa vuoksi. Siihen kasaan menevien lehtien sivuja en repinyt vaan ne jäivät ainoina kokonaisiksi.
Yleensä naiset tutkivat kuvia vaatteista. Meikeistä. Kampauksista. Kengistä...
Minulla oli vain pari hassua olkalaukun kuvaa irtirevityissä lehtien sivuissa, siellä kotikuvien joukossa. Ohitin selaillessani vaatesivustot oikeastaan vilkaisematta. Kiinnostumatta. Niin teen varmaan aina, kun nyt oikein pysähdyn asiaa miettimään.
Niitä koteja mie etsin vaan. Ihan sama, mitä minulla on vaatteena. =)
Tänään sitten viedään koko perheen ja hymyn voimin Miihkalin muuttokuorma erään yliopistokaupungin opiskelija-asuntolaan...
Siksi tämä äiti ei saanut oikein edes unta... Jännittää...
Kyllä tämäkin fiksu poikaseni, isoveljensä lailla ja kaltaisena toki pärjää,
vaan kukapa lapsiaan rakastava äiti ei olisi lapsistaan huolissaan?
edit:
Lainana ne lapset hyvinkin vanhemmillaan ovat.
On meidän vanhempien käsissä,
kuinka hyvin me tämän lainan hoidamme...
© Una Reinman
18 kommenttia:
Onnea muutoille.
Lehtiä kertyy tosiaan ja joskus on hyvä vain karsia. Niin tein jokin aika sitten, mutta taas... sama edessä.
Joo, tuollaista, minä jo kauan sitten lopetin lehtien oston, niitä kun aika kasa ja rupesin niitä rahojakin laskeen, ei ilmasia. Nyt joskus luen ilmatteks kirjastossa, ei vie tilaakaan. (Äitini jakaa lehtiä kavereittensa kanssa.)
Muutot vievät paljon energiaa ja toisaalta lisäävät energiaa kun ovat niin jännittävää touhua. Voimistelua ja bodaustakin tulee siinä ohessa melkeinpä yliannostus. Tulee samalla siivottua, tehtyä inventaariota, karsittua, pistettyä kaikki mullin mallin ja kaaokseen ennen kuin järjestys löytyy :) Onnea teille ja voimia!
Olemme samanlaisia; minultakin löytyy laatikollinen ruokaohjeita ja toinen nippu sisustuskuvia, ja kolmas nippu erilaisia maisema/matkakuvia (mutta ei yhtää kauneus-meikki-muotilehtileikkeitä). Olen monta vihkoa ja leikekijraa aloittanut, mutta en saa niitä loppuun asti tehtyä. Jospa nyt kun luin tämän juttusi..
Muutot ovat muutosta! Ne piristävät, mutta niihin liittyy myös haikeutta, kuten nyt sinulla.
Se on totta, ei niitä voi olla murehtimatta ja ajattelematta.
Aina ne on mielessä.
Joskus pelkää, että jotain pahaa sattuu, eikä itse voi heti olla paikalla.
Mutta kyllä ne silti pärjää, vaikka me täällä kotona olemmekin huolestuneita ja ikävöimme.
Niin ne lapset lentää pesästään pois, nehän onkin meille vain lainaa...
Tuttua puuhaa tuo muutto! Se on vedenjakaja uudelle ajanjaksolle..tulee luku ..elämässä.
Haikeita ne on. Tulee tippa vieläkin silmäänniitä aikoja muistellessa kun lapset läksi pesästä, kuka inttiin, kuka opiskelemaan..nyyh :-(
Herkkiä, kaihoisia hetkiä nuo lasten muuttamiset...mutta...he ovat onneksi lähellä kuitenkin...
Mullakin on kertynyt älyn paljon lehtiä, sisustuslehtiä lähinnä..niitä on kiva plärätä...kun tekee mieli ostaa uusi lehti, kantsii kaivaa lehtipinosta....
Kaikkea hyvää muuttaville ja muutoille!
Se on äidin osa, että on huolissaan lapsistaan. Toki lasten kuuluu itsenäistyä ja lähteä kotipesästä omilleen, opiskelemaan tai työhön. Kirjotuksesi myötä elin aikaa viisitoista vuotta sitten, kun ainokaiseni muutti pois kotoa kauas. Silloin huoli hänestä muutti sydämeeni, kun hänellä ei ollut puhelinta, ei nettiä. Kirje kulki aivan liian harvoin.
Minä revin sivuja lehdistä n. kuukausi sitten, ja nyt on tallella muutama lehti ja paljon irtosivuja.
Onnellisia muuttoja ja siunausta elämään!
Yliopistot ovat kasvun paikkoja :)
Ni-in, sellaisia me äidit ollaan...:)
Onnea hänen uudelle elämäntaipaleelle!!
Niinhän se on, että lapsillemme annamme siivet ja juuret..
Minuakin kiinnostaa kodit enemmän kuin vaatteet...;)
Kiitos Arleena
Kummasti asuntomme oli eilen illalla tyhjempi.
ihan kaikui...
Hannele
Kirjastot ovat kyllä ok paikkoja.
Kiitos Rita
Inventaariot ovat totta.
Varsinkin kun muuttaa pienempään...
Oli aika helteinen päivä muuttaa...
Sooloilija
Hahaa, aivan tosiaan kuin miun paperileikket. =)
Nyt ne odottelevat epmääräisenä ksana että teen niille sivuille ja kuville jtk:n...
Harakka
Samoin omat vanhempamme ovat edellen kuisesti omista lapsistaan sydän syrjällään. Mekin olemme heidän lainojaan...
Anna
Näin on...
Haikeaa ja onellista.
Ja tuntee samalla ylpeyttä sydämessään että lapset pärjäävät.=)
Hanne
Ja onhan netti. Ja puehelin. Lyhentävät välimatkaa.=)
Aimarii
Niin todella, aika muuttuu.
Ja mehän olemmekin kasvattaneet heitä tähän...
Kiitokset Nurkkalintunen
Samoja harrastuksia meilläkin! =)
Isopeikko
Ja ammattikorkeakoulut. Ja ammattikoulut.
Niissä saa viime silauksen. Varmuuden siitä, mitä haluaa tehdä elämässään.
Kiitos Marge
Poika oli reippaasti muutamaassa tunnissa jo purkanut muuttolaatikot ja asettunut taloksi. =)
Sinullakin koti itsessään on tärkeä asia.
Aika hassua,viikko sitten mä kävin lehtipinon läpi - koirajutut, puutarha ja asuminen sekä ruokaohjeet,ei vaate/meikkijuttuja ...
Roskiksesta kävin leikkaamassa pahvilaatikoista tuleviin leikekansioihin "kansiosat" ... ja ehkä joskus saan ne tehtyä valmiiksi ;-)
Yhtä aikaa haikeaa ja hellää, suloista ja työlästä.
Rakkaus ja muuttaminen.
Onnea jokaiseen uuteen kotiinne!
Missä ne sitten lienevätkin....
Soletuuli =)
Se on muutto mielessä siullakin ja tekee mieli tsekata, mikä lähtee mukaan ja mikä ei...? =)
Ihan ymmärrettävää. =)
Miulla oli joskus kaikenlaisia leikekirjoja mutta heitin ne jossain vaiheessa roskiin.
Nyt harmittaa...
Tosin muistan vielä sivuja, runoja ja kuvia niistä...
Yhdessä leikekirjassa oli Uma Aaltosen tarina "Itkevä turkki" joka kertoi hylkeenpoikasista ja...
Lopun voi nimestä arvata...
Kiitos siulle MK =)
Yksi koti joksikin aikaa on siis Miihkalille löytynyt.
Hän tuntuu ihan tyytyväiseltä.
Nyt on vielä löydettävä pari muuta uutta kotia.
Mieli avoimena. =)
Kerron sitten myöhemmin enemmän. =)
Vanhojen lehtipinojen läpikäyminen sohvalla maaten on kautta aikojen ollut yksi vuoden lempipuuhiani. Ja samalla tavalla talteen on pitänyt ottaa ruokaohjeet ja kiinnostavat sisustuskuvat. Niistä olikin hyötyä, kun sain suunnitella itse keittiöremonttini ja käydä unelmia läpi -todellisuus oli sitten kyllä toista.
Näin kerran vinkin, että kannattaa leikata myös mieluisia vaatekuvia leikekirjaan, että oma tyyli selkiytyisi itselle paremmin. Tein sitä muutaman vuoden ja siellä se tyyli oli, vaikka en olisi osannut sitä etukäteen itse kertoa. Nyt tiedän.
Toisen muutto laittaa pallon pyörimään kuten sinun lehtien selailuun.
Sinulla taas yksi luopumisen hetki, kyllä muistan oman poikani muuton sotaväen jälkeen opiskelukämppään, voi kuinka aika rientääkään.
Katriina =)
On siis pidettävä silmät avoinna. =)
Hyvä neuvo.
Ehkä muiden kautta löytääkin paremmin jopa oman itsensä...?
Tia =)
Näköjään niin...
Eilisen päivän vietin keräämällä kierrätykseen menevää tavaraa ja mietin kirppismahdollsiuutta.
Hylkäsin kirppisidean suurten pöytävuokrien vuoksi.
On parempi lahjoittaa tavarat jonnekin niitä tarvitseville.
Veinkin jo yhden lahjoituskuorman eteenpäin.
Sellaisesta tulee itselle hyvä mieli.
Olen itse saanut tavaroita lajoituksena
ja ollut niistä kaikista kiitollinen.
Nyt haluan omalta osaltani avittaa jotakuta muuta...
Lähetä kommentti