Kaunis ja herkkä kuva. Alkaako nyt sinun aikasi, kun saat levittää hiuksesi rantojen, niittyjen ja maitten yli? Minä olen siitä kummallinen, että olen aina pitänyt usvasta, sumusta ja huurteesta nurmikolla. Tule meille siis, meillä sinut otetaan ystävällisesti ja ihaillen vastaan. (Hmm. usva voisi olla hyvä nimikin ;>))
Voisikohan omaan katseeseen laittaa taustakuvan niinkuin tietsikkaan... tuo sopisi vaikka unikuvaksi... oikeastaan siinä on kaksi kuvaa, joista molemmat ovat toisiaan oikeampia. Järven pinnasta heijastuva kuva, joka yhdessä heijastumattoman metsän kuvan kanssa muodostaa tuon kokonaiskuvan... siis jo kolme kuvaa... ja yksi vielä syntyy katsojan mieleen, niin ja molempiin silmiinkin, siis kolme lisää. Aika mainio :)
Minä olen aamuisin katsellut usvan tanssia järven yllä. Kuinka kauniisti ja sulavasti se liikkuu ja tanssii. Lumoavasti viekoittelee kunnes aamuauringon säteet usvan hajoitaa kunnes taas aamulla pääsen ihailemaan usvan tanssia.
Voi kuin herkkä ja koskettava viimeinen säkeistö! Sai miun silmiin aamu-usavn nousemaan. Ei voisi paremmin sanoa kuin tuossa sanoit:"Silittää murheellisten sieluja kauneudellaan." Niin tekee. Niin myös sinun tekstisi. Kiitos, Hallatar.
9 kommenttia:
Kaunis ja herkkä kuva. Alkaako nyt sinun aikasi, kun saat levittää hiuksesi rantojen, niittyjen ja maitten yli? Minä olen siitä kummallinen, että olen aina pitänyt usvasta, sumusta ja huurteesta nurmikolla. Tule meille siis, meillä sinut otetaan ystävällisesti ja ihaillen vastaan. (Hmm. usva voisi olla hyvä nimikin ;>))
Leijonainen =)
Miekin pidän usvasta! =)
Miusta se on kiehtovan kaunista...
Ja nimenä se oisi aivan ihana. =)
Ja tästä kuvasta pidän monestakin syystä.
On kieltämättä kaunis kuva. Siihen saatu sellainen pysähtynyt tunnelma. Ja sellainen odottava. Tuosta kuvasta tulee hyvä olo.
Eikö vaan Yvioon!
Voisin tuijottaa sitä koko ajan... =)
Voisikohan omaan katseeseen laittaa taustakuvan niinkuin tietsikkaan... tuo sopisi vaikka unikuvaksi... oikeastaan siinä on kaksi kuvaa, joista molemmat ovat toisiaan oikeampia. Järven pinnasta heijastuva kuva, joka yhdessä heijastumattoman metsän kuvan kanssa muodostaa tuon kokonaiskuvan... siis jo kolme kuvaa... ja yksi vielä syntyy katsojan mieleen, niin ja molempiin silmiinkin, siis kolme lisää. Aika mainio :)
Minä olen aamuisin katsellut usvan tanssia järven yllä. Kuinka kauniisti ja sulavasti se liikkuu ja tanssii. Lumoavasti viekoittelee kunnes aamuauringon säteet usvan hajoitaa kunnes taas aamulla pääsen ihailemaan usvan tanssia.
Isopeikko ja Sukulaissielu
Tuolta laituritla on hypelty uimaan joskus.
Aamuvarhain ihailtu luontoa ja joutsenia usvassa...
Voi kuin herkkä ja koskettava viimeinen säkeistö! Sai miun silmiin aamu-usavn nousemaan. Ei voisi paremmin sanoa kuin tuossa sanoit:"Silittää murheellisten sieluja kauneudellaan." Niin tekee. Niin myös sinun tekstisi. Kiitos, Hallatar.
Kiitos Mehtis. =)
Silittikö se sinuakin?
*hali*
Lähetä kommentti