Ihan hetki sitten olin tässä
ja kuvasin marmorimaista jäätä.
Ja kohta se jää palaa taas.
Elämän kiertokulkua, jolle me
emme voi mitään...
.
22.10.2007
Vielä sulana
.
Ihan hetki sitten olin tässä
ja kuvasin marmorimaista jäätä.
Ja kohta se jää palaa taas.
Elämän kiertokulkua, jolle me
emme voi mitään...
.
Ihan hetki sitten olin tässä
ja kuvasin marmorimaista jäätä.
Ja kohta se jää palaa taas.
Elämän kiertokulkua, jolle me
emme voi mitään...
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tai vaihtelua joka joskus virkistääkin :)
Kylmää, haaleaa, kuumaa, viileää, kylmää... olisi vähän tylsää jos aina yhtä ja samaa.
Kutuharju =)
Sekin on totta.
Vaihtelu virkistää. =)
Lähetä kommentti