Merta katsellessa
repaleinenkin sielu rauhoittuu.
Oletko huomannut,
kuin joka saaressa on kahdenlaisia rantoja?
Toisella puolen on hiekkarantaa
toisella puolen kiviä.
Johtuu tietenkin jääkauden kulkusuunnasta...
Tai esimerkiksi järvissä:
pohjoisranta on kivikkoista rantaa
ja eteläranta on hietikkoa,
noin niikuin karkeasti arvioiden...
(Reposaaressa kesällä 2006)
.
6 kommenttia:
Tuo on niin totta Hallatar. Pitää varmaan mennä istuksiin rantahietikolle ja kuunnella merta. Eilen katsoin, että veden pinta on meressä noussut aika paljon, kun rantaa pitkin pyöräilin.
Levollisen näköinen kuva. rauhoittaa.
Hienosti jakaantuu kolmeen osaan, intensiiviset värit. Tuonne tahtoisin!
Tuolla saisi avaruutta ja lepoa elämäänsä-
Kivikkoinen ranta, harvemmin minun reiteilläni.
Sukulaissielu
Oikeasti.
Vesi aina rauhoittaa.
Ja tuli.
Susupetal
Kiitos. =)
Mie huomasin kuvaa kahtellessani nyt
blogissani, että
vain mulle voi käydä noin:
Mä saan jopa merenkin kallelleen...;D
Katriina
Miekin tahtoisin joskus tuonne uudelleen,
mutta varsinkin lähistöllä sijaitsevaa Yyteriin... =)
*huokaus*
Hilkka
Aina tosiaan itsekin rauhoittuu, kun vilkaisee vaikka vain järveä.
Vedenpinta hypnotisoi...
Komposti
Mieluummin niitä hiekkarantoja kulkeekin...=)
Lähetä kommentti