Hammaslekurilta saapuessani laiskuuksissani en kävellyt
keskustaan vaan jäin bussipysäkille odottelemaan pinkkiä
bussia.
Kanssani pysäkille saapui suomea murtaen puhuva nainen
joka kyseli, missä keskusta on ja missä on rautatieasema ja
missä bussiasema.
Kerroin että bussilla pääsisi keskustaan...
Nainen päätti mennä bussiasemalle. Lupasin neuvoa hänelle
mihin suuntaan pitäisi mennä jos hän tulee samaan bussiin.
Mutta kohta mietittyään hän päättikin mennä rautatieasemalle.
Ok. Lupasin näyttää missä pitää jäädä pois bussista. Mutta vielä
tuumailtuaan hän päättikin mennä harjoittelupaikkaansa, joka
myös sattui olemaan matkan varrella. Ok. No mie näytän missä
pitää jäädä pois.
Ja kohta pinkki bussikin saapui.
Ja mietin, että kyllähän mää voin jäädä samalla pysäkillä pois
ja kävellä, ja mennä mukana että nainen pääsee varmasti perille.
Jäimme bussista pois ja opastin hänet hänen harjoittelupaikkansa
lähelle ja hänkin jo tunnisti rakennuksia, kiitteli kovasti ja pyysi
anteeksi vaivannäköä. Mutta itsehän mie olin ehdottanut tätä
ja naureskelin vaan, jotta kävely teki miulle ihan hyvää ja että
tuntuu ihan mukavalta tehdä edes yksi hyvä työ päivässä. Hänen
ystävänsä saapuikin häntä vastaan ja mie jatkoin matkaani.
Kotona en saanut aikaiseksi muuta kuin esiin kranssiaineksia
Äippä-ystäväni tuomiin korkkeihin. Juu, juu. Korkkeihin. =)
Mutta kranssijuttuja etsiessäni sain käsiini jokin aika sitten
ostamani helmet ja muut korutilpihööverit, ja päätin kokeilla,
mitä saisin niistä aikaan. Tuommosia tuli ko kuvassa...
Nunnukka sanoi niitä ihan mun näköisiksi. =)
Tein mää parit korut lahjoiksikin, mutta niistä ei ou kuvia.
JOS niittä nyt kehtoo antaa eteenpäin kelleen...
Nua jäänee itselle...
Tua ois kivaa puuhaa. Mutta taisin käyttää jo aivan kaikki
raaka-aineeni, nelisen tuntia keittiönpöydän ääressä
kyyristellessäni. =) Nyt on niska ihan jumissa.
Älkääkä naurako. Ne on Hallattaren ekat korukokeilut!
Ihan ilman kursseja ja opetusta...
Käytännössä ihan omasta päästä... ;D
No ookoo...
Saatte te nauraa... =D
.
