Omituinen-ko?

,


Ronjuska laittoi haasteen
kertoa kuudesta omituisimmasta tavastani. Hmmm...


1. Teen kuulema kaikesta laulun. =)
Ihan totta! Paha vika... ;D Lalalaa täämää on oomituinen tapa lalalaaaa...

2. Tykkään kylmästä (Saarioisten) maksalaatikosta. =)

3. En "muista" avata pakkauksia pussinsulkijoista (esim leipäpussit) vaan revin reiän pussin kylkeen, jota muut sitten ihmettelevät. Samoin jos paketissa lukee:
"Avataan tästä," mä ehdin leikata paketin auki ihan jostain muualta... ;D

4. Syön omenat niin tarkasti, ettei niistä jää kuin kanta...

5. Saatan viettää päiväni yöpaitulissa, jos ei ole pakko mennä minnekään. =)

6. Joskus en pariin päivään muista harjata hiuksiani... =)




Joo, ihan omitui erakko... =)
Kaikille tuli mielikuva A. Einsteinin oloisesta pystytukasta?
Just! Ihan oikein! Mulla ei vaa o sellasia viiksiä.



-Vielä...




PS: Tämän haasteen saa napata ken haluaa...



.

Kaikissa naisissa... asuu pieni tyttö

.

Kerääväthän miehetkin pikkuautoja, lentokoneita, laivoja ja
tekevät pienoismalleja ja pelaavat pleikkaria ja pc-pelejä, jne...
Eivät vain miehet ole "ikuisesti poikia", vaan naisissakin
elää aina ja ikuisesti se pieni tyttö.

Aikuiset naiset voivat keräillä nukkeja, kenkiä,
pehmoleluja, posliinia, lasia, astiastoja... jne.
-Ja koota nukkekoteja.
Miniatyyriasuntoja,
joissa kaikki on hyvin.
Joissa kukaan ei sotke paikkoja
eikä örvellä.
Jossa ei ole kotiväkivaltaa,
avioeroja,
sairauksia,
köyhyyttä,
ongelmia,
riitoja,
eikä muitakaan pelotteita.
Jossa nukkelapset ja nukkeaikuiset
elävät vuodesta toiseen sulassa sovussa,
muuttumattomina ja tasapainoisina...

Se on harrastus siinä missä moni muukin.
Siksi kai Blogistaniaankin näyttää iskeneen
ihana nukkekotikuume,
joka valtaa päivittäin uusia naisia uhrikseen.
Mutta uskon, että nuo naiset ilomielin antautuvat
-tuon kuumeen valtaan.

Miniatyyriasuntoja rakentaessaan ja sommitellessaan
saa nainen palata takaisin lapsuuden poluille,
siihen viattomaan aikaan, jolloin usko kaikkeen kauniiseen
oli vielä olemassa.
-Ennen aikuisuuden tosielämää.

Nukkekotia luodessaan saa tehdä talolle ja sen asukkaille
aivan omannäköisensä elämän ja tunnelman. Voi itse
hallita kaikkia nukkekodin erilaisia hahmoja, teemoja, ulkonäköä.
Niinhän ei oikeassa elämässä voi (useinkaan) tehdä ja elää.
Kuin lapsi: hoivaten ja halliten lempilelujaan.



Tyttäreni Nunnukka suunnitteli jokunen vuosi sitten
Bratz-nukeilleen talon jossa nuket asustavat muodikkaasti
kimppakämpässä. Talon kokoamisen toteutti Hani.



















Talon voisi nostaa jonkin pöydän
tai lipaston päälle niin
leikkiminen olisi helpompaa.

Kun kasvaa ohi nukista,
voi tätä pitää hyllykkönä.
Korkeus: 110,5cm korkein kohta,
matalin kork: 90cm.
Leveys 80cm. Syvyys 40cm.
Laatikon leveys on 76,5cm ja
laatikon korkeus 16cm.




Ei koskaan saa kasvaa liian aikuiseksi,
ettei kadota sisäistä lasta!







(Klikkaamalla kuva suurenee.)

Monta piikkiä kammassa...

Tuoreet Viestimiehet menossa kasarmille
Juhlallinen vakuutus-tilaisuudesta...

























Ensi viikolla saa tietää,
kuinka kauan Jake joutuu siellä olemaan.
(Äidin näkökulma. =) )

Tai kuinka kauan Jake saa siellä olla.
(Pojan oma näkökulma. =) )


-Jos pääsee AUK:uun,
saa ottaa kannettavan kasarmille.
Kuulemma. =)

Monta, monta piikkiä
on vielä Jaken aamukammassa.




PS: Miihkalillekin saapui perjantaina
Puolustusvoimista kirjeenä käsky kutsuntoihin syyskuussa...





Edit 26.2.2007 klo: 17.05:

Tyytyväinen esikoinen soitti.
Ensi viikosta alkaen hän on aliupseerioppilas. =)


*********************************










Lapsena kuuntelin, kun Mama aina pyykkejä
silittäessään lauloi kaikkia ihania lauluja.

Tätäkin usein:

Lemminkäisen äiti

Tuima on tuuli ja pimeä on taivo,
suuri on ulapalla aaltojen raivo.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Kussa mun kotkani kulkeekaan?

Joudu jo kotihin ja lentosi heitä!
Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä,
poikani pieni ja hentoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.

Heitä jo haukkojen sotakisat kerran!
Kustapa löytänet itsesi verran,
poikani suuri ja kaunoinen?
Lahti on tyyni ja rauhainen.

Anna jo pääskyjen rauhassa lentää!
Tuostapa emollesi surusanat entää,
poikani synkeä, syyllinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.

Ihmiset pahaks sinut parjaavat mulle -
paha lienet muille, mut hyvä olet mulle,
poikani lempeä, puhtoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.

Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa,
täällä on lämmintä, täällä on lauhaa.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Laske jo lahtesi valkamaan!

-Eino Leino-

PS: Olen huomannut tuonkin äitini tavan
siirtyneen jatkumona itselleni.
Miekin laulan ja hyräilen pyykkejä silittäessäni...




Edit:
Valitettavasti Jakella paljastui astma, joka on peräisin tuosta hometalostamme...
Samaa homemyrkkyä yhä elimistössään...=((((((
Hänen armeijansa keskeytyi.

Kaikki lapseni on nyt astmatesteissä.
Meillä kukaan "auttaja" ei jo aikoinaan kehottanut menemään testeihin... =(

Astma on ikuinen...





.

Vastakohdatko täydentävät toisiaan?

Hajatelma:






























Runotorstain 36.s haaste.

Kesää ja talvea

Siipirataslaiva jäässä...

















Kannella loistaa mainos: "AURINKOTERASSI" =D







Valokuvatorstaissa oli aiheena vastakohta.

Jo silloin kun olin lapsi 2.3

...osuivat Salpausselän kisojen lopetusilotulitukset
miun syntymäpäiväni iltaan. =)

Asuimme siihen aikaan tuossa lähikunnassa.
Sinä iltana isäpuoli pakkasi koko perheen autoon ja
lämpimästi pukeutuneina seurasimme jostain kisapaikkaa lähellä
olevalta nyppylältä tms noita hurjia ilotulituksia. =)
Eli aina lapsenakin hiihtoloma ja syntymäpäiväni osuivat yhteen.

Ja nyt jo kokonaista 15 vuotta, olen viettänyt syntymäpäivääni
yhdessä Nunnukan kanssa,
joka on miun ikuinen syntymäpäivälahjani.
Syntynyt syntymäpäivänäni. =)
Ja edelleen hiihtoloma seuraa meidän syntymäpäiviämme.

Harmillista asiassa Nunnukan kannalta on se, että suurin osa
hänen ystävistään lähtee perheineen
hiihtolomaansa viettämään etelään...
Onneksi eivät kaikki.

Ja olikos se niin että kun väki vähenee
niin pidot paranee? =)

Jälkienjättäjiä

Kaikenlaisia jälkiä...





































































































Oli järven jäällä eilen...






Kuvat otettu hetkeä ennenkuin Teippikamera teki lakon.
Lakkasi tarkentamasta...

Uinuvat numerot

Puhelimen asetuksissa on aikalailla turhaa.

Muistissa nimiä ja numeroita, joita ei koskaan tarvita.
En soita niihin numeroihin.
En laita viestejä.
Niistä numeroista ei myöskään minulle tule puheluita,
eikä mitään viestejä.

Ehkä ne numerot ovat olleet olemassa ja asetuksissa ja
sim-kortissani jo vuosia.
Ja tottumuksen voimalla pidän ne puhelimen muistissa
edelleen. En uskalla repäistä, ja poistaa niitä numeroita,
vaikka itse puhelimen ulkokuori vaihtuisi.

Olen kyllä joitakin numeroita poistanut. Ikuisiksi ajoiksi.
-Ne nimet ja numerot olen poistanut myös elämästäni.
Enkä koskaan enää toivokaan niistä numeroista saavani mitään viestejä.

Jotkut numerot taas, olen tuskaa sydämessäni tuntien hävittänyt,
ajatellen, että se oli itselleni parhaaksi...

Jotkut numerot ovat olemassa siksi, JOS vaikka jonakin päivänä niitä tarvittaisi.
Ne ovat hätänumeroita, sen virallisen hätänumeron kumppaneita.

Mutta jotkin numerot, vaikka niiden omistajien kanssa ei olisi aikoihin ollut
missään tekemisissä, ovat jotenkin muuten tärkeitä.
Niitä ei henno hävittää. Deletoida...
Ne numerot ja sanat merkitsevät vielä jotain.
Sitä kai toivoo sydämessään, että joskus kuulisi niistä numeroista jotakin.
Heräämisen merkin?


Vähennänkö puhelimen taakkaa ja muistia, ja poistan roikkumasta
nuo nukkuvat numerot?
Silloin tosin puhelimeeni ei jää montaakaan numeroa.

Vai pitääkö antaa niille uinuville numeroille vielä tilaisuus?
Josko ne joskus heräisivät?






Sittenkin...

Liikennevaloissa

...voi ihailla vanhaa arkkitehtuuria.


























Mennen, tullen...










Ja ihmetellä uudempaa... ;D

Puun takana...

Täällä piilossa.
Kylmältä suojassa.
Kotona.
Erakkona.
Taas tänä viikonloppuna.

Vielä tiistaihin asti

Jake on armeijan metsäleirillä...
Kotiin emme ole kuulleet mitään.
Jake jätti kännykänkin kasarmille.



Toivottavasti kaikki on ok...

Wanhat

Miihkali oli komea nuoriherra.
Ja daami oli kaunis nuorineito.
Oli lukion Wanhojenpäivän tanssit.
Ja mikä pukuloisto! =)

Voita jotain!

Silmäilin aikani kuluksi kilpailuarvontoja ja niiden palkintoja.
Kaikenlaisia juttui sitä palkinnoksi voikin saada!
Listalta bongattuja palkintoja:





"-Voita raskaustesti."
Hehee! No just joo...

"-Voita Muumi kylpytakki."
Siis onko toi niinko Muumipeikon muotoinen?
Sittenhän se sopisikin hyvin suomalaiseen vartalomalliin. =)
Miksei vaikka Luhta ole huomannu tota mallia!!! =)

"-Voita tanssilippu."
Oispa se itsenäisyyspäivänjuhliin pressanlinnaan. =)
Miksei sinne valitakin osaa kutsuvieraista juur näin: kilpailuttamalla? =)
-Tarza!? =)

"-Voita koiranruokaa"
Mutku ei oo sitä koiraa...

"-Voita auton vuosihuolto"
Ei oo autoakaan.
Tietty vois osallistua ja antaa voiton kaverin hyväksi. =)

"-Voita easy kapaloliina."
Voiskohan tota pitää päähineenä?
Tosin yritin tuohon osallistua kun eräs frendi oli raskaana.
-Mie oisin lähettäny kapalot sitten hänelle. En voittanu.
-Damn...

"-Voita Venetsian-matka tai roskapostia."
Saako tossa siis valita, kumman palkinnon haluaa? =)

"-Voita pippuri suolasetti."
Hauskasti ilmaistu. =)

"-Voita silmänympärysvoidetta."
Mut pysyykö sit ripsiväri jos rasvaan silmänympärykset? =)

"-Voita auton renkaat."
Saako tässä kerätä auton sillai osina?

"-Voita sääasema."
Emmää semmosta... Mut oma majakka ois kiva! =)

"-Voita kassillinen lakuja."
Noikin ois mukava voittaa. Ei saa vaan syödä kaikkii yhtaikaa.. =D

"-Voita taikapallo."
Mut tonhan mä ehdottomasti tarvin! Siitä kahtelisin tulevaisuutta
-ja ennustaisin muillekin... =)


"-Voita luksusviikonloppu tai Sandwichejä."
Taas tällai vaikee valintatilanne!
-Oiskos niissä sandwicheissä meetwurstia? ;D

"-Voita rintareppu."
Hmmm. Pannaanko rinnat sitten siihen? Eiks ne o nimeltään liivit?


"-Voita Tieliikennelaki 2006"
Mut eiks toi o jo nyt sitte... vanha!?



=)

Anastasia 1.3.

Aaah, se jatkuu taas 1.3.!
Ensin Nelonen näyttää
jo nähdyt jaksot ja
kesäkuussa uusia...


Ainakin näin lukee
Nelosen sivuilla. =)

Tämä taivas, järvi ja pala metsää

...näkyvät ikkunastamme.




Näkymä vaihtelee.
Se ei koskaan ole täysin samanlainen.
Vai mitä? =)




1.

















2.

















3.

















4.

















5.

















6.


















7.


















8.



















9.



















10.

















Ei täällä mitään televisioita tarvitse,
kun ikkunasta näkee koko ajan erilaisen
luonnontaulun... =)



Minkä taulun Sinä tahtoisit?

Frendeistä

Runotorstai käsitteli ystävyyttä...

























Sama aihe oli Valokuvatorstailla:

























Esimerkiksi nämä pitkät poikani,
erottamattomat ystävykset
ja veljekset
eivät paljon sanoja tarvitse.
Toinen tietää muutenkin... =)




Jake ja Miihkali kalastelemassa.

Sama niemi, eri vuodenajat

Kun muutimme tänne heinäkuussa,
oli näkymä huvimajalle tällainen.






















Lehdet tippuivat ja saapui syys...




















Ja tänään näytti tältä.

En ole puiden halailija

Mutta silti pidän puista. =)

Kurre kuistilla

Hani yllätti takapihansa aidalta oravan.
Mutta eipä Kurre kauaa malttanut paikoillaan
linssiluteena pysyä. =)

Päin mäntyä lähti tupsukorva kiipeämään...

Pala vanhaa

Minä sitten olen ihastunut tuohon hopeapajukujaan. =)
Vain harvassa paikassa kaupunkialueilla, on enää jäljellä vanhoja, suuria ja kauniita puita.

Haluu roihun viereen!

Joko kurssipaikalla ja meillä,
on TOSI kylmää.
Tai sitten mä olen vaan vielä kipee... =(

Brrrr...
Aina vaan palelee.





Oispa takkatuli lähellä...

Yritin hillostuttaa itseäni kurssitehtävällä.
Mutta tehtävän aikaansaama kipinä, oli aika mitätön.



Kiitos ihanalle Miss Tiille autokyydeistä tältäkin päivältä!!! =)

Queen

Tässä on jotain... =)

Kaikki kaunis katoaa...

Leif Wagerin puolisona tunnettu
tanssitaiteilija Eva Hemming on myös poissa...

Näin tänään useita päiviä vanhan sanomalehden kurssipaikalla,
josta luin tuon uutisen. Meille ei tule sanomalehtiä...

Minä siis aika vähän seuraan uutisia ja tapahtumia maailmalta.
Erakothan elävät omassa kolossaan tiiviisti.

Eilisen suru-uutisen Kirkan poismenosta,
kertoi Hani meillä käväistessään.
Sitäkään en olisi muuten tiennyt...

Mutta Leifiin ja Evaan palatakseni:
He tapasivat toisensa (näin ainakin tarina kertoo) ensimmäistä kertaa
Katariina ja Munkkiniemen kreivi-elokuvan kuvauksissa.
Eva Hemming tanssi baletti-osuuksissa ja Leif oli uljas kreivi Mauritz...
Tuo kaunis satu oli lapsuuteni ihanin kotimainen elokuvaelämys
ja elokuvan balladi saa aina mielen herkistymään...


Minun suuri haaveeni oli,
että edes kerran pääsisin kuuntelemaan ja
katsomaan ilmielävää Leif Wageria näyttämön katsomoon...


Sitä hetkeä ei sitten koskaan tullut... =(
Hän oli varmasti hyvin sympaattinen ihminen...
Varmasti sellainen oli myös Eva Hemming.
Ja aivan takuulla sellaisia
ovat heidän molemmat tyttärensäkin.




Maailma on täynnä kiehtovia, ihania ihmisiä.
Ja me kaikki olemme täällä niin pienen hetken.


Pitäisi muistaa se vanha kiinalainen viisaus:

"Kun sinä synnyit
sinä itkit
ja ystäväsi hymyilivät.
Elä niin
että kuollessasi sinä hymyilet
ja ystäväsi itkevät."

Näin he kaikki poismenneet ovat eläneetkin.
Levätkää
unta rauhaisaa.
Te kaikki.