En saanut kunnolla nukuttua. Heräilin vähän väliä. Pitkin yötä. -Ilmankos unenpöppörössä olen kirjoittanut runonkin haasteeseen, jota ei ollut edes olemassa! =) Hehee!
Vatsakin oli ihan kipeä. Kai mää jännitin niin ekalle päivälle kurssille menoa...
Lähtöhetkellä, ulko-ovella tuntui, että miun kaulahuivi on tunkkainen ja niinpä palasin vielä huoneeseeni, komerolleni ja suihkautin ilmaan ikivanhaa parfyymiani Opiumia ja kävelin itse siitä tuoksupilvestä...
Pohdin, haisenko nyt aivan liikaa ja kyselin Nunnukalta ja Miihkalilta, jotka torstaisin menevät myöhempään kouluunsa, jotta haisenko mää kauheesti.
Miihkaliparka alkoi köhimään ja sai soperrettua jotta: -Joo!
Nunnukka kysyi diplomaattisesti jotta haluanko rehellisen vai kieron mielipiteen? Tahdoin rehellisen. Vastaus oli: -Ounou... No emmää sit voi kertoa...
Mutta miulla alkoi olla kiire pysäkille ja pohdin, jotta varmaan kova tuuli, joka ulkona tuntui viuhuvan, veisi pois pahimman katkun.
Seisoin pysäkillä ja katselin kun vanhempi naishenkilö talutti pienen pientä koiraa, jolla oli jonkinlainen toppatakki päällä. Koira tutki kaikkea ja kävellä vipelsi pikkuruisilla jaloillaan.
Miun kohdallani koira nosti päätään ja alkoi yskiä ja köhiä aivan kamalasti heilahdellen - koko pieni pötkökoiraparka - rajusti yskäisyjen voimasta puolelta toiselle!
Nainen vilkaisi minua, nosti koiran syliinsä ja käveli nopeasti pois.
Voi koirimusparka! Mun parfyymikö sen kauhian yskänpuuskan sille aiheutti?!!!
Bussissa, jonkin matkaa ajeltuaan, kuski laittoi ilmastoinnin puhaltamaan kovaäänisesti bussiin viileää ilmaa, täysillä taaksepäin... Hmmm...
Kurssipaikalla luokassa, mun ympärille jäi tyhjiä pöytiä...
Olin nainen jonka ympäriltä tuolit vietiin...
Sitä tuoksua oli vissiin sitten liikaa? ;D
Mitä tästä opin? Älä käytä vuosikymmeniä vanhaa parfyymiä, vaikka uutta ei olekaan varaa (koskaan) ostaa. Vaihda lempituoksusi lähikaupan vähemmän haisevaan. =D
