23.11.2009

Maitohorsman muodonmuutos

...
Epilobium angustifolium




































Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
























Ja täällä Hanin kuvaamana.





Una





...

7 kommenttia:

aimarii kirjoitti...

Kaikella elollisella on kiertonsa, syntyy, kukoistaa ja kuolee.
Sanotaan, että kauneus on katoovaista, mutta maitohormasta löytyy kauneutta loppuun asti.

virva kirjoitti...

Kauniita kuvia.
Kyllä se horsma on karun kaunis kippuraisenakin.
Eilen räpsin pihalla pari kuvaa ja ajattelin,että tämä ankea musta aika vuodesta..No niinkin,mutta kyllä sitä kauneuttakin siellä piilee,jos osaa katsoa ;)
No,makuasia tietysti myös ;)

AAMU kirjoitti...

syksyn kihartuva horsma on kiinnostava myös salamalla kuvattuna. hieman olen huolestunut koiranputkien puolesta, kun niiden varret ovat synkeän mustuneet eivätkä pääsee oikeuksiinsa lumipintoja vasten.

Runotalon Sari kirjoitti...

Olen maitohorsmien ihailija ja kuvasi pysäyttivät minut oitis! Taas jatkan matkaani suupielet ylöspäin - kiitos!

jl kirjoitti...

Olen ihaillut samaa. Toimme Kuopuksen kanssa hiljattain horsman kippuroita sisällekin, tuolla ne ovat maljakossa uunin päällä mutta eivät yhtä viehättäviä kuin huurteisissa kuvissa. :)

Tuula kirjoitti...

Kauniita kuvia. Pari maitohorsmaa saa aina kukoistaa meikän kukkapenkissä. Niitä ei niin kovin paljon täällä kaupungissa näy, tuovat tuulahduksen lapsuuden kesistä. Sormet muistaa vieläkin miltä tuntui hieroa rikki se pitkulainen siemenkota. Valkoisiakin näkyy joskus.

Una kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista. =)


Harmi kun maailma ei pysynyt tuollaisena huurteisena ja valoisan lumisena.
Tämä vesisade saa kaiken ihan ruskeaksi...