On kai parempi
valvoa muualla
Kuin piehtaroida
vuoteella
Peiton alla
hiottaa
Yössä yksin
valvon nytkin
En enää unta saa
Koneelleni vaellan
Kohta vallan
paleltaa
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Sormet tuttuihin
koloihin laitan
Jotain
unettomuuden
lääkkeeksi
kirjoitan
Varpaat
palelevat
tossukoihin pujotan
Sateenropinan
masentavan
tajuan
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Katson ikkunasta
Näen valoja
asunnoista
toisista
Mä mietin
Huokaan
Kuka muu
valvookaan
Tai hiljaa istuu
koneellaan
Yksin tv:tä
tuijottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Valvottaako
heitä työ
vai kuu
Vaiko joku muu
konseptinsa
sekoittaa
Ongelmat repii
mua kahtia
Antavat
sydämeni
sykkeelle
Epätahtia
Aikaansaavat
mulle
rytmihäiriöitä
Lisäävät paljon
unettomia
öitä
Ei ongelmista
jaksa puhua
Väsyttää
turhaan läheisiä
Ystäviä
Lämpimiä
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Tässä on kohta
vaan liikaa
valvomista
Haukottelemista
Varpaat kylminä
kaipaan syliä
Taidan takaisin
sänkyyn kömpiä
Täkin ylleni
kääriä
Silmät tiukasti
kuunvalolta sulkea
Kun kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Voi kun tuo kuu taas
valvottaa
-Una Reinman-
Tämä oli jo vanha runoseni,
(kirjoitettu 28.12.2007)
osallistun sillä Runotorstain Kuu-haasteeseen.
...
