4.6.2008

Puutarhakutsuilla ja ratsun selässä

.















Näin taas aivan sekalaisia unia, joista en edes muista kaikkia.
Yhdessä unessa olin Miihkalin autokyydissä, takapenkillä.
(Eihän pojalla ole edes ajokorttia.)
Jostain syystä toinen armaista kaupunkimme Radiomastoista oli järven rannassa, tuettuna järein vaijerein rantapenkereelle seisoskelemaan kuin Eiffel-torni, eikä se unessa tuntunut lainkaan kummalliselta.
(Tämä kohta tuli varmaan muistini syövereistä uneeni tv-dokkarista, jossa kerrottiin valtavan riippusillan rakentamisesta Kiinassa.
Ja oikeasti Radiomastot seisoskelevat kahdestaan kaupungin korkeimmalla mäen nyppylällä, joka käsittääkseni on osa kuuluisaa Salpausselän harjua. )
Miihkali pysäköi auton jonnekin minne sen sai tungettua, sillä tienoo oli täynnä parkkeerattuja autoja, koska oli mukamas jonkinlaiset yleisurheilukisat tms... =)

Yhtäkkiä olenkin sitten jossain puutarhakutsuilla vaalea mekko päälläni, sukkahousut jalassani.
(Oikeasti, sukkahousujen olemassaolon tiedostaa, jos ei niitä muuten juuri käytä. Joo, joo. Jopa unessa! =) )
Minulla on päässäni juhlava lierihattu, jota pitelen välillä tuulenpuuskassa. Yhtäkkiä saan jostain piikkipensaasta tms ilkeän ja kipeän pitkän naarmun nilkkaani.
Sukkahousut menevät rikki ja alkavat vereentyä ja kävelen nilkkaani pidellen ja irvistellen. Papupatana puliseva naislauma kehottaa minua hakemaan laastaria naapuritalosta, ja viittoilevat ja osoittelevat taloa. Ja kohta seisonkin ihan kuumissani ja hämilläni Paavo Lipposen tasakatoisen omakotitalon ovella! =) (Älkää kysykö. En edes tiedä millaisessa talossa Paavo Lipponen asuu!!! =) ) Unessa vaan jostain tiesin...

Joku nainen avasi oven kun soittelin kelloa ja selitin asiani.
Nainen nyökkäili ja touhotti jotakin ruuasta ja veti auki kulkiessaan kylpyhuoneen oven jossa olisi laastaria kaapissa ja jatkoi matkaansa kuin Liisa Ihmemaan kiireinen jänis. =)
Matkalla kylpyhuoneeseen näin itse isännän selän olohuoneesta jossa hän mutisi jotakin television ollessa auki.
Olin yksin kookkaassa kylpyhuoneessa ja ihmettelin, eikö siellä ollutkaan prameaa vaan ihan tavallista. =)
Pyykkejä roikkui kuivumassa ja vihreäksi maalatulta pelliltä vaikuttavalla seinällä oli naulakkorivi, jossa oli aivan pappani lippalakin näköinen lakki roikkumassa! =)
Mutta mie tunsin pahan ja ummehtuneen hajun kylpyhuoneessa ja mietin surullisena että ou nou, hekin asuvat hometalossa!
Löysin sen laastarin peilikaapista jossa ei ollut juuri muuta kuin ne laastarit sievästi paketissaan. Otin pois kengät ja sukkahousut ja teippasin nilkkani ja samalla mietin, kuinka sen sanoisin Paavolle, että heilläkin on hometalo...
-Ja tässä kohtaa heräsin. Tyyny oli pahasti.

Nukahdin uudelleen ja olinkin ratsastamassa mieheksi naamioituneena jossain 1700-1800 luvun sodassa. Minulla oli ruskea ratsu, ja vasemmalta puolelta meni kovempaa vauhtia ohi valkoinen ratsu ratsastajineen, ja jotenkin tiesin, että siinä meni Napoleon!!! =D
Hänen rinnallaan laukkasi muitakin ratsuja sotilaineen ja yhdellä oli repaleinen lippu tangossa, eteenpäin sojossa mukanaan ratsastaessaan.
Kiitin hyvää onneani, etteivät he pysäyttäneet minua ja kovensin vauhtia että pysyisin heidän joukossaan, mukamas turvassa.
(Enkä oo oikeasti koskaan ratsastanut, joten miten sain sen hevosen laukkaamaan lujempaa? Luonnonlahjakkuus? =)
No, unessa kaikki on mahdollista...)
Kaikkialla näkyi savuavia raunioita ja yhtäkkiä olenkin jalkaisin katselemassa asfaltoitua nykyslummia, jossa joukko rääsyläisiä lämmittelee käsiään ruostuneiden, liekehtivien tynnyreiden päällä. Mietin siinä unessa, että onneksi Napoleon sentäs lopetti katumellakat!
-Ja heräsin taas... Huh! =)


Mitä lie unientutkija näistä sanoisi? =)
Johtuisivatko eilisestä migreenipäivästä moiset uniryöpyt?
Näen usein painajaisia tai sitten hassuja seikkailu-unia.


Maisemat muuten, ovat täynnä voikukan hahtuvia.
Ihan oikeasti.
Niitä hahtuvia sanottiin lapsena voikukan laskuvarjoiksi.
Omatkin lapseni leikkivät pieninä, että se siemen on
pienenpieni laskuvarjohyppääjä ja se hahtuva on laskuvarjo... =)


.

3.6.2008

Vain kukkia

.


.











Ei näy vieläkään mehiläisiä.
Nyt niitä lentäviä ötököitä
peräänkuulutetaan jo uutisissakin.


.

Illalla Myllysaaressa

.



















Järvi on tyyntynyt
Linnutkin palailevat pesilleen
Kohta on yö jälleen









.

Lintumaailmaa

.















Tuolla pienellä saarella on pienenpieni mökki.
















Varmaan hekin ihailevat lintupaljoutta
ympärillään. Tässä Pikkutylli.














Kanadanhanhet uimaan menossa.
Kumpi ehtii ensin!
Viimenen vedessä muistuttaa possua!!
















Tukkakoskelo hiukopalaa etsimässä.














Uljas kyhmyjoutsen
ylhäisessä yksinäisyydessä.















Ja utelias haapana kameraa tirkistelemässä...







Kiitos Simonille avusta. =)



Toivottavasti nuo kaikki
palaavat takaisin piiloistaan

kun tuo on ohi...

2.6.2008

Ruusujen aika

.















Muut ruusut ovat jo kuivumassa
päät alaspäin. Jotta pääsevät muistoiksi
aikanaan kuivuttuaan.
Vielä hetkeksi kivasta päivästä
muistuttamaan.
Paitsi Ninan asetelma, joka on yhä
kukoistuksessaan. =)
Ja Sannaliinin orvokit hehkuvat
orvolla parvekkeella. Väriläiskänä.
Nyt kun sieltä on pöytäkin palautettu
takaisin kerhohuoneeseen. Ja se yli-
määräinen tuolikin...

Tarviikin katsella kirpputoreja
sillä silmällä,
että jos niistä löytyisi pieni pöytä
partsille takaisin.
Sen ääreen olisi mukava istahtaa
ja vaikka pasianssata. =)

Ja te kaikki vieraamme, te teitte päivästä
ikimuistoisen.
Ansaitsette siitä ison kiitoksen! =)



.

1.6.2008

Sinisiä hetkiä eilisiä...

.


















Nunnukan ihanaparasystävä
toi sekä Nunnukalle että Miihkalille
suloiset siniset ruusut.


















 

 


Kahvinjuojat, saivat valkoiset kahvikupposet.
Tuo venäläinen teekuppi on uniikki. Ainokainen.

Odottaa teenjuojaa...

Sinisiä, unohtumattomia hetkiä
oli myös se, kun Mamani ja Hanin äiti
kehuivat, molemmat, nuorisoani.
Sanoivat, että ovat harvinaisia nuoria.
Hyvinkasvatettuja ja fiksuja.
Niin he ovatkin. =) Fiksuja. 


Kasvatuksesta en osaa ottaa kehuja.
Heistä vaan tuli noin ihania! =)))


Nuo sanat saivat silmiini kuitenkin onnenkyyneleet.
Vasta pari tuntia myöhemmin muistin katsoa peiliin
ja huomasin että ripsiväritkin
olivat kadonneet. =)








.

Juhlapäivän kukkaloistoa

. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sekä Nunnukka että Miihkali saivat yhden punaisen ruusun. Mama toi ylioppilaalle valtavan punaisen ruusun. Ihania ruusuja toi muutama muukin vieras. Valkoisen, vaaleanpunaisen, sinisiä, punaisia... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisko lähetti sadoittain kieloja, niiden joukossa sinisinä väriläiskinä lemmikkejä. =) Sisko on joutunut satoja kertoja kumartumaan noukkiakseen siskonpojalle kieloja... Voi sitä kukkaistyttöä! =) Arjesta poiketen asuntomme oli täynnä kukkien loistoa ja niiden huumaavaa tuoksua. Kukat ovat aina ihania! =) .

Liikkuminen kuuluu kaikille

Euroopan liikkujan viikkoa vietetään vuosittain syyskuussa. Tänä vuonna se on 16. –22.9. Viikolla kannustetaan ihmisiä pohtimaan omia, arki...