Musiikkia sielulle

.




















Hymyilen korvasta korvaan. Vinosti. Sillä olin jälleen
hampilekurissa ja vasen poski on tunnoton ja hymy on
ihan vinossa. =)
Mie pyydän aina puudutuksen. Jo valmiiksi. =)
Mun hampaissa on vielä paljon tehtävää ennen
kuin tää operaatio on ohi.

Mutta silti siis hymyilen.
Sillä olen ostanut jotain ihan
itsekkäästi itselleni. =)
Kaksi CD:llistä Jipun musiikkia. =)
Herkkää. Kaunista.

Tosin kuuntelen välillä Nunnukalta lahjaksi
saamaani Josh Grobaniakin. Aah...
Kaihoa ja tunnelmaa...
Pitää sytyttää kynttilöitä palamaan niin
tunnelma on täydellinen.
Joskin yksinäinen...






.

Multa kutsuu mua

.





















Hörpin teetä taikamukistani ja koetetaan tehdä Nunnukan
kanssa ennätystä siitä, kuinka monta teekupillista voi
yhdestä vanilja-teepussista saada. =)

Tähän aikaan vuodesta sormet syyhyävät. En tiä mitä muiden
biologiset kellot juttelevat, mutta mun biologinen kelloni sanoo,
että ois aika laittaa multaan siemeniä ja koristaa huushollinsa
savi- ja pahviruukuilla joista tursuaa jotain vihreää ja hentoa.
Mullan kutsu huutelee mua. Tulee läpi betoniseinien ja houkuttelee...
Tekee mieli nähdä kasvun ihme jälleen kerran, niin kuin olen
jo lapsesta asti keväisin nähnyt, kun Maman ruukut ja multa-
astiat valtasivat alakerran pikkuhuoneen ja odottivat kesää.

Mutta miun tilat ovat nyt niin ahtaat, että ehkä annan
esikasvatusvaiheen heille, joilla siihen on mahdollisuus ja
tyydyn vastahakoisesti ostamaan taimina muutaman
kasvin parvekkeelleni, joka tulee olemaan kuuma ja
helteinen. (JOS iso arska ensi kesänä näyttäytyy.)



*Jää teetä hörppien uneksumaan päiväunia
viileästä ja runsaasta puutarhasta...*




.

Kupponen kuumaa

.














Tällaisena räntäpäivän iltana lämmittää ja
lohduttaa ihanasti
iso kupillinen cappuccinoa. =)

Maistuisko muillekin?


.

Koti edelleen kateissa

.







Minusta ei tule koskaan kerrostaloihmistä.
Aamulla kova rymäys herätti syvästä unesta.
Vilkaisin kännykkään. Se näytti 5.05.

Ihmettelimmekin, miten tässä uudessa asunnossa oli
ihanan hiljaista, kunnes selvisi, että yläkertahan on tyhjä!

Puolessa välissä kuuta asuntoon tuli uudet asukkaat.
Heillä on näköjään sitten herätys aamuviideltä.
Paperikaton läpi kuuluu väkisin, kun siellä juostaan,
kolataan, käydään suihkussa, koira juoksee, lapsi huutaa,
vanhemmat huutavat, tavaroita tipahtelee...

Mie yritin hiljaa kahtella eilistä Rakkautta vain-
leffaa, mutta videot alkavat olla ihan sököt. Nekin.
Nunnukka ja Miihkalikin heräilivät väkisin yläkerran
meluun. Keräännyimme juomaan aamuteetä ja kaakaota
silmät sirrissä ja kovasti haukotellen. *Huokaus*
Ei näin aikaisia herätyksiä, kiitos, please...
Meillä piti olla herätys tänään 6.30.
On Miihkalin viimeinen varsinainen koulu-
päivä ja sitten hänellä alkaa lukuloma.

Rakastan rauhaa.
Haluan maalle takaisin.



Kuva SKV:n yx päivä postiluukusta tipahtaneesta mainoksesta

Olipa kerran

.













Nykyajan sadut eivät enää ala sanoilla:
-Olipa kerran.
Eikä nuoren neidon tarvihe kysyä
ken on maassa kaunehin, sanoilla:
-Kerro kerro kuvastin.

Nyt istutaan tietokoneen äärelle
mietitään taikasanat:
-Kerro, kerro googletus.
Sitten klikataan,
googletetaan,
ja selviää mo-o-onta asiaa.
Joista jotkin ovat totta,
ja jotkut silkkaa satua.


.

Kaikki tahtovat palasen

.
















Osaatko sinä jakaa itseäsi moneen paikkaan?
Onnistuuko se vaivatta?
Ovatko päiväsi täynnä kompromisseja?




.


.

Tammisunnuntai

.





















Pitkästä aikaa
takana
hyvin nukuttu yö

Päivälle
toivon
hitusen aurinkoa
Kaikille


-ur-

.

Kiireetöntä lauantaita

.













 

 

Kuuntelen musiikkia täällä yöpaidassa. 

Taikamukillinen
teetä käsissä, ja kahdet villasukat jaloissa.
Silti varpaat paleltaen.

Kohta ruuaksi kanakeittoa.
Jospa se lämmittäisi varpaatkin.






.

Ehkä

.




Tämä on ihana...
Ehkä niin...





.

Pikkuseikkailu

.




















Meidän bussilinjamme on oikutellut ja myöhästellyt
koko viikon. Ja busseja on hajonnut ja pitkin
viikkoa on pysäkillä näkynyt erilaisia busseja.
Mutta tänään ollessani tulossa kotiin monen kassin
kanssa, hajosi tämänpäiväisen bussin ovi.
Juur miun pysäkilläni. =)
Kukaan ei päässyt aikoihin pysäkiltä bussiin...
Se oli sellainen pikkuinen reissuauto, jossa on
asiakkaille oma ovensa, kuskilla oma ovi ja
edessä vielä lisäksi pieni apuovi.
Aikansa varsinaista ovea räpellettyään kuski
päästi meidät autoon siitä pikku etuovesta,
jolloin pitää harpata ensimmäisten penkkien yli.
Mitään bussimaksua hän ei huolinut keltään.


Perillä kuski koetti taas töniä ovea muttei se toiminut.
Vaikka hän kokeili vipua jossa oli kyltti:
"Hätätilassa käännä vivusta", ei ovi auennut.
Hän sanoi kohta soittavansa Iltasanomat paikalle. =)
Kuski-parka manasi ettei tällaista ole sattunut
koskaan ennen, etteivät asiakkaat pääse kyydistä pois. =)
Noo, me kömmimme naureskellen kuskin avustamina,
miltein nostamina, sieltä pikkuetuovesta.
Siinä siis päivän pikkuseikkailu. Ihan ilmaiseksi. =)



.