Tarinakiertis

Minut haastettiin mukaan blogeissa kiertävään tarinameemiin, jonka ideana on koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastani blogista ja haastajan blogista ottamalla yksi lause jokaisesta.
"Haasta sitten lainaamiesi blogien kirjoittajat tekemään oma tarinansa, paitsi sitä joka sinut haastoi."

Minut haastoi mukaan ainakin neljä eri henkilöä:
Sukulaissielu, Aurinkoon, Angela sekä ReKomposti.
Itse tein kompromissin ja haastoin puolestani yhdeksän muuta. ;D
-Tällainen tarina syntyi kaikkien, niin haastajien kuin haastettujen lauseista, kuin jonkun päiväkirjaa...


Nanni kirjoittaa punehtuvin poskin kirjettään ja vie sen sitten tuulikaapin maton alle, jotta joulutonttu löytäisi sen yön pimeinä hetkinä. H käytti viehätysvoimaansa ja ehdotti, että hankittaisiin jonakin vuonna erilainen joulukuusi.

Äiti lähtee kohta ylitöihin, kunhan Isä vaan ensin saapuu teitä hoitamaan.
Ajattelitko pysyä siellä kauankin? Revin tämän laatikonpohjan pois, niin sitten voin tulla.
Osaa ei voi vielä paljastaa, kun ovat menossa lahjuksiksi...mutta nyt sitten voisin siirtyä
siihen kameran kanssa puuhasteluun tai muuten vaan joululahjojen näpertelemiseen...
Harjoituksen saaminen on tärkeintä. Ja kuka tietää, jos pääsen näyttämään kynteni,
voisi olla mahdollista saada vakipaikka.

Tiettävästi kukaan vuosijuhlaväestä ei pyörtynyt, mutta ei siitä paljon puuttunutkaan.
Ihastuneita hihkaisuja ja kätten taputusta, kun oli kuusia joissa roikkui palloja, suuria telkkuruutuja ja vaikkas mitä.
Yleensähän se on vapaapäivä, mutta nytkin Äippä on töissä tuolla Lahti Hallilla,
joten täällä me Pellen kanssa nökötämme keskenämme...


Ehkä joku muukin valvoo, lukee tai kirjoittaa omassa yksityisyydessään täällä yhteisessä blogien valtakunnassa.
Sinä olet poissa. Vaikka vaan päivän niin minä jo sekoan.
Tässä ajassa, pimeydessä on jotain voimallista, jota on ajoittaan vaikea kestää.
Melatoniinin vallankaappaus kehossani on alkanut! Apua!



Mukaan haastan siis seuraavat yhdeksän bloggaajaa:
Arktisia asioita, Kissanpäiviä, Evelinin, Kermakisun,
Paperivuorineuvoksen, Koiranelämää, Tiulia-Tein, Natalian
sekä Aallottaren.


Ja jään odottamaan mielenkiinnolla... =)

Pieni kannanotto

.








.

Enkeleitä

Enkeleitä teille kaikille tutuille...



Ja tuntemattomillekin...



Kuva: www.momsbreak.com

Kaamosmasennus onkin geeneissä?

Olin tänään yhdessä työpaikkahaastattelussa iltapäivällä. Siellä odotellessani lueskelin syyskuun ET-lehteä, ja mieleni teki repiä yksi sivu siitä lehdestä. =) Siis ei suinkaan siksi että olisin ollut raivoissani. Päinvastoin! Olisin napannut yhden kirjoituksen mukaani... ET-lehdessä ranskalaistunut Juhani Mäkelä pakinoi kaamoksesta. Hän kertoo, ettei etelä-Ranskassa tosiaankaan ole mitään kaamosta talvisin, mutta että hänpä aikoo kuitenkin murjottaa marras- ja joulukuun! ;D Varmuuden vuoksi! Hän toteaakin, että moinen alakulo on meillä geeneissä. =) Näinkö on? Kauheasti oli venäläisiä Lahdessa tänään... Minultakin kysyivät neuvoa, enkä muistanut paljon mitään yläasteen valinnaisesta venäjästäni... =) Vasta kotimatkalla yhtäkkiä paukahti mm päähän, mikä numero 21 oli venäjäksi... Sitä olisin tarvinnut tuntia aikaisemmin... ;D Olenko vähän hämäläinen? ;D PS: Ja siitä työpaikasta tuskin enää kuulen... Mutta mie olenkin hakenut yrittäjäkursseille... =)))))))))

LoL-opettaja

Nunnukalla on muuan ihana opettaja,
joka merkkaa koepaperiin pisteiden kohdalle
hauskoja iloisia hymiöitä,
kun vastaus on ollut aivan oikein tai erityisen
hieno vastaus.

Kiva opettaja!


Ja opettajista puheenollen, meidän paikallislehtemme
keskustelupalstalla on kirjoiteltu muutama kuukausi
enemmän ja vähemmän innokkaasti siitä,
saavatko opettajan alusvaatteet,
tässä keskustelun tapauksessa naishenkilön
stringit näkyä vaatetuksen alta niin, että niiden
"värin voi nähdä"?

-Ja että 9-vuotiaat tytötkin ovat alkaneet
noudattaa tämän henkilön esimerkkiä ja pukeutuvat
samallalailla...


Mitä isot edellä...
Mutta kuten tuo bloggaukseni alku kertoo,
joskus on hyvä aikuisen paneutua nuorten maailmaan...



Vai mitä?

K 18

Muistat Tuhkimon,
Lumikin,
Ruususen armaan...?

Männävuotiset
Jysk-porot on kaivettu esille.
Ai miksi niitä on kolme?

Nuorisoni kaivoi lehtienkeräyslaatikosta
kaksi mainoslehteä lisää omamme lisäksi ja haki kaupasta kupongeilla
kukin ihan omat porot...



Porot ovat olleet erityisen pidettyjä. ;D
Tuolla ne seisoskelevat nuorisolla,
heidän omilla työ/koulupöydillään jouluntunnetta tuomassa...

Tänä vuonna kyseinen Jysk-kauppaketju mainostaa uutta joulupehmonallea:

"1 kpl/talous ja vain yli 18 vuotiaille." ;D






Hmmmm.... ? =D

On tullut aika

On tullut aika etsiä joulukoristeet esille sulostuttamaan tätä pimeää vuodenaikaa.
Tämä enkeli ei sulostuta meidän asuntoamme, mutta olen joskus ostanut sen Mamalleni.


Enkeli muistuttaa kasvoiltaan jotakuta... ?
Dianaa...?


=)

Lämpöä ja enkeleitä...

...oli Tarjuskan lähettämässä joulupaketissa,
"laitetaan joulumieli kiertämään",
jota en tietenkään malttanut olla avaamatta!
Miulla on paha tapa: jos saan joululahjan yms
ennakkoon, en voi kestää kiusausta vaan miun on pakko avata se... ;D

Tarjuska oli tehnyt miulle monimutkaisella salomoninsolmutekniikalla ihanan kaulahuivin! Miten lempeän pehmeää lankaa!
Ja mikä vaivannäkö, tehdä miulle kaulahuivi....! =)

Mukana paketissa oli myös aivan valloittava pikku lasienkeli!
Ja joulukuuseen sain ihanan vanhanaikaisen enkelin koristamaan
tulevaa, (mahdollista) kuustamme. =)
Kortissakin koreili kaunis, herkkä enkeli... =)
Olenkohan jossain mahdollisesti joskus maininnut, että pidän enkeleistä...? =D
Mukana oli elintärkeitä elinluovutuskortteja postikorttimuodossaan.

Tämä oli aivan ihana lahja...
Kävi sydämeeni. =)
Voi kiitos Tarjuska vielä hirmustipaljon! =)
Olet itsekin sellainen lämminsydäminen enkeli! =)

Kiitos!

Satamaa illalla

Eteläsatamaa Lahdessa.
Tuolla vastarannalla on meidänkin
koti...

Vesijärvi on sulana ja tämäkin vene voisi tehdä
vielä monta reissua...
























Mutta siellä ovat veneet tiukasti sidottuina paikoilleen
ja odottavat kevättä.

Sinivalkoista

Sinivalkoisen päivän sävy oli täälläpäin Suomea kyllä hiukan harmaa...
Mutta jotain väriä löytyi tähänkin päivään:
Pikku-Vesijärven soivat suihkulähteet, eli
vesiurut...





Täytyy joskus mennä myöhempänä ajankohtana kuvaamaan
niin näkyvät nuo värit paremmin.










Pikku-Vesijärvi on varsinaisen
Vesijärven kupeessa.