"Lupiini on jo osa Suomen luontoa ja se on tullut jäädäkseen. Lupiinia voi toki yrittää hillitä, mutta vain niillä alueilla, jossa siihen on joku järki, kuten luonnonsuojelualueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Muualla kyllä riittää ojia ja kaikenlaisia joutomaita, joissa lupiini saa kukoistaa rauhassa.
Yritys tuhota lupiinit kokonaan koko maan luonnosta ei ole tarkoituksenmukaista, eikä sellaisessa ajattelussa ole järjenhiventäkään. Valtioiden rajat ovat keinotekoisia, ihmisten luomia rajoja. Ei voida olettaa, että kasvit noudattaisivat nätisti niitä rajoja, eihän valtioiden rajoja noudata linnut, eivät muut eläimet, eivätkä varsinkaan ihmiset.
Ihmisluonteeseen kuuluva halu kontrolloida, rajoittaa ja jopa tuhota kasveja, ei ole tervettä. Siinä on jonkinlainen sairas, rasistinen sävy. Nimittäisinkin lupiinien kohtaamaa vihaa kasvirasismiksi. Ihmiset, jotka haluavat tuhota lupiineja ovat minusta aivopestyjä tottelemaan. Lupiinien rakastaminen ei ole yleisesti hyväksyttyä tässä maassa, mutta juuri siksi niitä rakastan.
Minä pidän lupiinista. Pidän sen röyhkeydestä ja voimasta. Lupiini on kasvi, joka osaa pistää ihmiselle hanttiin, kapinoi vastaan, eikä pysy kurissa ja juuri se on siinä upeinta.
Toin aikoinaan etelästä lupiinia Jongulle ja siellä ne nyt kukoistavat. Ne karkasivat minulta ja siitä minä pidän.
Lapsuudessani Jonku oli kasvistoltaan suhteellisen köyhä. Muistan vieläkin sen pettymyksen, kun en lapsena onnistunut löytämään sieltä leskenlehteä ja harakankelloa.
Olin joka tapauksessa lupiinin tuodessani alaikäinen, enkä siis näin ollen rikosoikeudellisessa vastuussa, jos nyt joku pitää kukkien istuttajaa jonain suurenakin kriminaalina. Ei silloin mistään vieraslajeista puhuttu. Mikä yleensäkään on vieraslaji? Halusin tuoda kotikylälleni lupiinin hehkuvat värit. Minulle lupiinista on tullut symboli kesästä. Kesä ei voi kunnolla alkaa ennen, kuin ojasta pilkistää riettaan kaunis, röyhkeä lupiinin kukka. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Rakastan, rakastan, rakastan lupiineja teiden varsilla!
Kapina! Kapina! Kapina! Eläköön kukkien kapina!"
Teksti: Maria Ronkainen
Hortonomi AMK, puutarhuri, luonto- ja ympäristöneuvoja
Kiitos Maria Ronkainen!
Kuva: kuvapankki, Uffe One
