Onko tänään todella
kesän viimeinen päivä
Utuisen aamun viipyilevä sarastus
Aamu-usvaa pelloilla
Viileänkostea nurmikko jalkojen alla
Kaste kimaltaa nurmikolla
Nautin hetkestä kallionkolossa
yllä sinitaivas
ympärillä maiseman kauneus
Tuuli sekoittaa hiuksia
Suopursut tuoksuvat
Heitän surut tuulen vietäväksi
Kuuntelen kuinka tuuli
helistää niillä puiden lehtiä
Mietin kaikkia
ihania kesämuistoja
ruokailuja mökkiterassilla
monituisia marjaretkiä
pohjoisessa vaeltamista
meren loputonta hiekkarantaa
Juuri leikattu nurmiheinä
tuoksuu vielä pihalla
Järvi tyyntyy
Aika seisahtuu
On vain kirja ja kahvia
tuulenvire ja hiljaisuus
Hyvä virtaa sieluun
Perhonenkin viivähtää
hetken kämmenellä
Olitko sinä siinä
Illalla istun auringonlaskua katsellen
odotellen saunan lämpiämistä
Saunan piipusta leijailee savukiehkura
Tunnen hentoa savun tuoksua
Kuumuus odottaa pian kylpijää
Saunan ikkunasta näkyy järveltä
rakas tuttu näkymä
Tunnelma on tyynen onnellinen
Uin sinisessä illassa
sieluni levätessä
Yöllä vaaleaa usvaa
nousee jälleen peltojen päälle
Kuunsirppi loistaa taivaalla
Saapuu hämärä hiljaisuus
Ääretön hyvä olo kietoutuu ympärille
Tällaistako on ikuisuus
Säätiedotus lupailee sadetta
joka pian ropisee kattoon hiljaa
Tässä illassa viipyilee
aavistus kesän karkaamisesta
-Una Reinman
Koska on kesän viimeinen päivä,
sitäkin kannattaisi juhlia, ja koska
Syö ulkona -päivä on tänään,
niin voisihan sitä tehdä (taas) vaikka eväsretken...
Samalla voisi ämpäri mukanaan vilkaista,
josko metsässä olisi punastuneita puolukoita.
Mustikoitakin jotkut vielä ovat metsistä löytäneet.
(Sienistä en sano mitään
koska en niitä voi syödä.)
Voimme viettää myös
-päivää.
Voihan sitä vaikkapa muistella tätä hellekesää.
#EatOutsideDay
#WeLoveMemoirsDay
