Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
9 kommenttia:
Sama vika Rahikaisella. Minun karhun talviunigeeni on nyt aktivoitunut. Pimeydessä on jotain todella voimallista. Kynttilät auttavat ja tuovat tunnelmaa. Unimaailma on minulla nyt vilkasta. Näen unia... Tai niinhän sitä sanotaan, että unia näkee joka yö, mutta niitä ei muista aina.
SS
Voi sitä Rahikaista! =) Aivan, jotkut eivät koskaan muista mitä unta ovat nähneet.=)
Minuaki nukuttaa...niin väsynyt, ettei menaa mitään jaksaa. Vaikka on lempivuodenaikaani..:)
Oi voi! Sitä on siis liikkeellä!?
Hali! ♥
Jos muistan oikein, sinä pelkäät talvea ja kylmyyttä. Koita kestää se on jo ovella;)
Autsh, Ari! Pitikös siun muistuttaa!? =D On se juu ovella...
Kynttilöiden valo on juuri nyt tarpeeseen.
Käy tietenkin kaikki keinovalokin, tuomaan suloista valoaan pimenevään maailmaan... :)
Tottakai kynttilöitä pitää polttaa. Onhan pimein aika vuodesta. Itse tosin tykkään kaamoksesta ja talvesta, silti ilahdutan itseäni sytyttämällä illan tullen kynttilän, usein aamukahvillekin.
Lähetä kommentti