12.10.2015
Ei vielä...
Labels:
Ihan pihalla,
Kesäikävä,
Lokakuu,
Pakkanen,
Slowlife,
Syksy,
Unan runoja,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Kauniisti ja kaihoisasti runoiltu.
Itse olen hurmaantunut syksystä, kuten aina ♥
Rakastan kahlata lehdissä ja katsella lintuparvia.
Sorsat ja talitiaiset jäävät meitä ilahduttamaan.
Sorsat.... Niin, joo etelässä saattavat olla koko talven. =)
Sinä sen niin kauniisti osasit sanoa.
Kiitos Unelma. ♥
Lähetä kommentti