Lyhyet ihmiset tietävät,
miten paljon vaille jäävät.
Maailmasta tästä
jää paljonkin näkemättä.
Välttämättä
kaikkea sitä
ei edes tarvitse nähdä.
Jos tahtoisin,
itsekin melko lyhyenä
nähdä kauemmaksi,
niin varmaan minäkin tekisin
tällaisen ihanan tornin,
jossa ystäviä kestitsisin
kakkusilla ja teellä.
Lyhyine jalkoinemme
huipulle päivittäin kiipeisimme.
Tuulensuojaan tornihuoneeseen
torkkupeittoinemme asettuisimme.
Tornin punakattoisen
rauhan tyyssijaksi julistaisimme.
Tornissa me
kiikaroisimme
vain korkealta näkyviä
salaisia linnunpesiä
ja pilviä ohitse lentäviä.
Vaahtokarkkia söisimme
sanaristikkoja täyttelisimme.
- Una Reinman -
9 kommenttia:
Olet oikeassa. Kaikkea ei tarvitse nähdä. Ajattelen aina, kun saan uudet silmälasit, tarvitseeko niin tarkkaan nähdä. On niin paljon tarjolla "nähtävää- ja melusaastetta", jonka keskellä jää moni pieni ja kaunis huomiotta. Aurinkoista viikonloppua!
Sinun tontillasiko tämä sijaitsee ja kiipeät sinne mietiskelemään ja maailman menoa katselemaan? Hieno paikka varmasti myös runojen rustaamiselle.
Huoh mikä torni =) Aivan ihastuttava =)
Vautsi! Upea! Uskaltaisikohan tuonne kiivetä?
Hih. =) Tuollaisen upean tornin bongasimme aikaisemmin keväällä ajellessamme
suurin piirtein Miekkiön seutuvilla kohti Lahtea... =)
Kiitos, kun jaat ajatuksiasi meidän muiden pikkuisten kanssa! Hieno torni, mutta voi olla etten uskaltaisi noin korkealle...
Missä tämä torni sijaitsee ja onko julkinen?
Heips. Miekkiön seudulla ja eiköhän se ole ihan yksityinen. Upea se oli. :)
...poistin tornikuvan...
Lähetä kommentti