Hiirenkorvat ovat ilmestyneet

Lähtiessämme reilu viikko sitten reissuun, oli maailma surullisen kulottuneen värinen 

ja vain nurmikon sammaloituneet kohdat vihersivät, krookuksenlehtien kanssa, 

sekä muutamat tulppaaninlehtien alut.

Etkä saa sanoa, että tarvisimme jotain sammalsyöppöä tai että sammal pitäisi haravoida 

pois nurmikolta, koska me rakastamme pehmeää sammalta.
Onhan jotakin vihreätä. Mie ihmettelen sitä miten jotkut epätoivoisesti sitä sammalta 

inhoavat. Hassut.

Saksassa tuntui kevät olevan viikko sitten noin kolmisen viikkoa edellä kotimaista. 

Sen verran ikkunoista katselimme kun tuntikausia vietimme huonoilla tuoleilla 

aikaa Munchenin lentoasemalla.

Takaisintullessa välilasku oli Frankfurtissa, jossa oli hiukan pehmeämmät istuimet. 

Jaa niin ja ikkunoista näkyi oikeastaan vain laajaa kenttää, enkä muistanut katsella 

kaukanakaan siintäviä puita. Olimme kaukana ikkunoista ja jouduimme vähän väliä 

vaihtamaan paikkaa kun saimme väärää informaatiota Helsingin lennon portista. 

Saksalaista täsmällisyyttä?

Kotopihassa huomasin eilen tullessamme paljon ihanaa sinistä sipulikukkien penkissä. 

Häälahjaksi syksyllä Pikkusikolta saadut scillathan ne siellä kukoistivat salaa ilman meitä. 

Ja nurmikkohan pitää ihan pian leikata! 

Suomen vesisateet ovat värittäneet kulottuneen ja seepian värisen maan jälleen vihreäksi. 

Koivut ovat lämpimissä paikoissa hiirenkorvilla, samoin pajut ja terttuseljassa on jo

isohkot viininpunaiset lehdykät kukkaterttunuppujensa suojina. 

Kirjopikarililjat ovat nostamassa päätään.

Muutama tete-narsissi jotka olen jonakin pääsiäisenä istuttanut syreenin alle 

on kukassaan.

Kevät on täällä.