Jotenkin nämä luonnon muovaamat valkoiset kissanpoikaset
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima.
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima.
Kuljeskelin kylänraittia sekatöörit taskussani,
hyppäsin ojanpenkan toiselle puolelle ja
haalin tämän kimpun joskus maaliskuun alussa.
Jos laitat pajunkissat ilman vettä maljakkoon,
ne eivät ala kukkia eivätkä käy kenenkään henkeen
ja niitä voi kauan sellaisina kuivattuina ihailla.
Pulleat söpöt pajunkissaset pysyvät kyllä oksissa
jos et koske niihin vaan annat kisujen rauhassa lekotella.
Silittelet itsekin niitä ihan varovasti ja salaa,
ja annat lastenkin niitä vain katsoa.
Voihan niitä pajukissaoksia pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.
Voihan niitä pajukissaoksia pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.
10 kommenttia:
Viehättävä kimppu. Hyvä neuvo.
Ihanat pajunkissat! Ovat kyllä oikeita kevääntuojia:)
Toivottavasti olette toipuneet flunssasta, aurinko luoksenne!
Pajunkissat ovat niin kauniita ja ilman vettäkin toimivat. Meillä oli häät 4 vuotta sitten ja laitoimme isot niput pajunkissoja isoihin lasikartioihin plus mustat satiinirusetit kartioihin. Tuli muuten kaunista! Aurinkoista päivää sulle :)
Söpöjä kevään tuojia.
PAjunkissoja on minullakin ulkona pöydällä...kun ei laita veteen kestävät hyvin..:)
Kiitos, flunssa viipyy sitkeästi...
Hei ja kiitos!!!! Saapuivat... =)))
Uskon että kaunista oli. =)
Niinpä. =) Sitähän miekin tuossa meinasin... =)
Kiitos Anna. =)
Pajunkissoista on pakko tykätä. Ne on niin sieviä.
Lähetä kommentti