9.3.2015
Joskus vaan on...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Voih...kyyneleet tuli silmiin. Ikävä on tällä hetkellä läsnä.
Joskus vaan on sellaisia päiviä.... ♥
Niin on... ja kova. Ehkäpä se maailmankaikkeus kuitenkin kuulee ja täyttää hartaimman toiveeni.
SS
Voi SS, mää toivon että kuulee.... ♥
Samoin myös sinun
SS
Lähetä kommentti