Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Niin. Miksi tuomi nykyään haisee... Lapsena keräsin tuomenoksia maljakkoon, mutta nyt riittää kun luonnossa kaukaa niitä ihailee ?
Mitä, eikö ne oo aina haisseet? =D
Sama haisuli on mesiangervossa, http://fi.wikipedia.org/wiki/Mesiangervo
jota ei kannata myöskään sisään maljakkoon tuoda. =)
Mie en kyllä sisälle toisi auringonkukkiakaan joissa myös samanoloinen haisu, lisäksi maljakon vesi menee todella pahanhajuiseksi auringonkukilla, joten ne sopivat parvekkeelle tai ulkorappusille...
Maljakossa siis. =)
Maassa ne saavat kasvaa missä tahansa. =)
Mutta hajuaistikin on niin persoonallinen...
-Mikä toisen mielestä on aivan ihana tuoksu on toisen mielestä tosi paha haju. =D
Those fiddleheads are so charming in the morning sun!!
And I love the kitchen cupboard with all the gravy boats and little pitchers lined up!!!
Yhank You Dear Judy. <3
Lähetä kommentti