28.2.2014
Ei ole nälkäkään
Labels:
Niitä näitä,
Slowlife,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

6 kommenttia:
Oi miten kaunis ajatus. Tulepa osallistumaan arvontaani: palkintona ei ole ruokaa!
Ihana postaus!
jospa kokeilisin
Olen niin monta kertaa kokenut tuon itsekkin. Tiedän, että asia on just noin.
Voi miten euforista onkaan olla noissa fiiliksissä. Nuo hetket kantavat!
Tuttu tunne..
Kiitos kaikki ihanat! :)
Lähetä kommentti