9.10.2012
Kanssakulkijat
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi miten sopiva aihe postaukseesi.
Siksi, että uskoudun ainoastaan Sinulle: Sain yhteyden ainoaan lapsenlapseeni fb:n kautta. Viisi vuotiaasta oli kasvanut kaunis 18 vuotias.
Tarina on yksi niitä avioerokiemuroita. Onneksi kun tulee täysi-ikäiseksi, niin lapsen oma tahto voittaa.
Arvaa olenko: hämmentynyt, iloinen tai surullinen? Kaikkia niitä!
Esim suren niitä menetettyjä vuosia.
Anna, voi kun ihanaa!
Joskus erot tosiaan vievät ihmisiä kauas, erilaisia teitä kulkemaan.
Onnellisiakin sattumuksia tapahtuu ja sukulaiset kohtaavat tosiaan, niin kuin nyt siullekin kävi. <3
Olen hyvin iloinen puolestasi. <3
Älä sure niitä hukkaanmenneitä vuosia. Elä nyt tässä hetkessä ja tutustu sukulaiseesi täydellä suurella sydämelläsi. <3
Lähetä kommentti