21.11.2011
Mustaa ja valkoista
Labels:
Loviisa,
Mustavalkomaanantai,
Zen Cafe
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
herkkää ja kaunista
Rauhoittavia kuvia.
Kiitos Pappilan mummo ja Ina =)
Olenkohan kuullut väärin tuon "tuulia" latvoissa? Näin mää sen kuulin mutta ehkä vain luulin...
Kyllä sen minäkin sanoituksen noin kuvittelen ja luulen että se on oikea aavistus...mukavat kuvat!
Hyvät kuvat noihin valitsemiisi sanoihin.
Laulu on tosi tarttuva ja jäi päähän soimaan pitkäksi aikaa.
Kaunista, ja levollista (ilman ihmistäkin), mutta mitä olisi maisema ilman sitä ihailevaa ja tallentavaa ihmistä...
Aava ja rannikko vetosi minuun myös.
Kiits Bohemette. =)
Laiturikin voi joko natista tai vapista... =)
Aimarii
Onneksi kipaleessa, jota en ollut edes varmaan ennen kuullut, ennen kuin nyt siitä Mustaa ja valkoista-sivun linkistä, löytyi luonnon kuvaustakin. =)))
Aika vaikea kipale... En löytänyt kaikenkokoavaa juonta joten päädyin näihin tunnelmiin.
Kiitos Kutis-kulta ♥
Mie välttelen ihmis(iä)kuvia. =)
Kauniita, herkkiä kuvia
Kiitos Onnenpuu. =)))
Lähetä kommentti